Viskisieppo on aina pyrkinyt maistelemaan kaikkia viskityyppejä ja etsimään omaan makuunsa sopivaa tislattua mallasta, maissia, pottua, ruista, jne. Yhteen aikaan, oikeastaan viime aikoihin saakka, eniten makunystyröihin on sopinut parhaiten loimutettu viski. Toki aina välistä hitunen flamencoa on aina piristänyt menoa.
Viime aikoina kuitenkin savustetut viskit ovat maistuneet entistä vähemmän "hyviltä" ja vastaavasti kevyet JA viinimäiset viskit entistä "paremmilta".
Onko siis savuisten (esim. Islay) viskien laatu huonontunut ja/tai samalla sherrykypsytettyjen viskein laatu noussut? Ei, kyseessä ei ole mitään noin ihmeellistä. Kyseessä on jo lukion aikaisen historian opettajani mainitsema heiluriliike. Välistä ollaan ääripäissä ja välillä siellä jossain keksivaiheilla. Viskisiepon suu siis on heiluri. Välistä savua, välistä sherryä ja välistä ei kumpaakaan.
Vaikka nyt makuaisti "suosii" viinimäisiä (neiti?)viskejä, niin silti arvostan hienoja (äijä?)savuja. Ihan totta, ei kai noita voi noin (äijä/neiti) luokitella, jos rehellisiä ollaan? No niin, siis, miksi siis aina pysyä siinä samassa mieltymyksessä? Välistä voi ihan rohkeasti olla oman suun maun viemä, ei muiden virran. Nauti siis siitä mikä omassa suussa milläkin hetkellä maistuu parhaimmalta, äläkä siitä, mikä muiden mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti