Nuuhkaisu Lontoota

Viskisieppo päätti tehdä kevätpyrähdyksen Lontooseen. Pääasia reissussa oli Dave Matthews Bandin konsertti O2 areenalla, mutta totta kai viskikauppojakin piti yrittää tarkistaa edes muutama. Myös St. John ravintolaan oli pöytä varattu kahdelle. Eli naputellaan saman tien pieni matkakertomus.

Lontoossa oli jo selkeästi kevään merkkejä ilmassa, eikä lumesta tietenkään jälkeäkään. Hyvä niin. Kaupunki tosin oli yhtä isoa työmaata katukunnostuksineen ja metrossa oli poikkeuksia poikkeuksien perään erilaisten huoltotöiden takia. Esimerkiksi metrolinja Heathrowlta kaupunkiin oli poissa käytöstä koko viikonlopun. Lisäksi lauantaina Piccadilly Circus (myös työmaana) oli liikenteeltä täysin suljettu mielenosoituksen takia.

St. John ravintolaan tuskin eksyy vahingossa, mutta varta vasten se kannattaa. Ravintola on erikoistunut hyödyntämään myös hiukan vähemmän käytettyjä ruhonosia kuten luuydintä, sydäntä ja vatsalaukkua. Viskisieppo nappasi luuytimet alkupalaksi (suussa sulavaa) ja pääruokana lampaan rintaa verisen tihkuvana. Baarin puolella on kanssa hyvä valikoima syötävää (mm. ostereita, simpukoita,...) ja ihan mukiin menevä olutvalikoima (viinejä unohtamatta). Viskien takia tuonne ei kannata mennä, ruuan takia kyllä. Vaikka ravintola on kai valittu 50 parhaan ravintolan joukkoon maailmassa, pukua ei tarvitse vaan ihan perus siisti vaatetus kelpaa. Viskisieppo tykkäsi!

Viskikaupat olivat sivuosassa, mutta totta kai muutamassa piti käväistä. SOTW:n blogista löydät kattavammat kuvaukset, tässä omat näkemykset kolmesta.

Milroy's of Soho: Pettymys edelliseen käyntiini nähden (okkei, edellisestä aikaa useita vuosia). Viinit vallanneet puolet kaupasta, alakertaa ei enää ollut. Palvelun kanssa niin ja näin, sillä kauppias maisteli viskiä jonkun kaverinsa kanssa. Kuitenkin pienen juttelun jälkeen A.D Rattrayn Clynelish 12 y.o. tarttui mukaan (tuskin voittaa edellisen käynnin Ardbeg 1975 pulloa mutta menköön).

The Vintage House: Huoh! Parempi pitää kukkarosta hyvää huolta, tai antaa se jopa emännälle haltuun. Harvinaisuutta, harvinaisuutta ja harvinaisuutta. Toki ihan peruspullotteitakin paljon. OMC sarjaa hyllyt täynnä, Macallanin vuosikertoja piiitkä rivi,... No, tällä kertaa mitään ei tarttunut mukaan täältä, ja ehkä hyvä niin.

Royal Mile Whiskies: Pieni, kiva ja viihtyisä kauppa. Valikoima ei mikään hillitön, mutta selattavaa riitti silti. Ainoa, josta löytyi Adelphin pullotuksia (tosin niitäkin vain muutama). Viskisieppo mietti pitkään DL:n Platinium Selectionin Mortlachia, mutta tyytyi lopulta Springbankin Claret Woodiin. Pakkasivat pullon muuten kuplamuoviin, kun sanoin että menee matkalaukkuun.

Muihin kauppoihin ei valitettavasti tällä kertaa aika antanut periksi, sillä nyt oli jo aika siirtyä O2 Areenalle kuuntelemaan Dave Matthews Bandin keikkaa. Astun konserttikuvauksella SOTW:n blogin varpaille hitusen, sori. Tavaksi en ota, lupaan!

Keikka oli hyvä. Biisit oli sovitettu yllättävät "raskaiksi" verrattuna levyillä kuultaviin vetoihin. Varsinkin sähkökitara oli välistä aika voimakkaana joissakin biiseissä. Bändi ei paljoa säästellyt vaan koko kaksi ja puolituntia mentiin eikä meinattu, unohtamatta piiiitkiä jami-sessioita joiden aikana jokainen soittaja sai kyllä vuoronsa osoittaa osaamisensa. Keikan aloitti räväkkä Don't Drink The Water, joka ohjasikin usealla oluttuopin veden sijaan huulille.

Selkeästi vanhempi materiaali upposi yleisöön uutta paremmin, ja illan kohokohdaksi nousi hieno Ants Marching. Myös So much to say ja Stay soivat hienosti. Dave Matthewsin höpinätkin olivat mukavia, eikä herra selkeästikään ottanut itseään liian vakavasti.

Kaiken kaikkiaan hieno konsertti ja viihtyvyyttä lisäsi loistavasti toiminut paikka. Areenalle mahtuu kaikkiaan 20 000 ihmistä, mutta missään vaiheessa ei logistiikka tökkinyt tai joutunut jonottamaan paria minuuttia kauempaa. Katsomoon sai lisäksi kantaa oluttuopit, joten keikkaa ei tarvinnut katsoa kuivin suin. Silti en nähnyt ainoatakaan känniläistä tai häiriötä koko aikana. Samoin pois lähdettäessä joukko vaelsi todella hienosti metroon ilman etuilua, rynnimistä tai ongelmia. Ei yhtään häiriöitä, vaikka asema ja itse metro oli täyteen pakattu! Samahan onnistuisi Suomessa, vai mitä?

Kotimatka valitettavasti kulki Heathrown kolmosterminaalin kautta, eli World of Whiskies jäi väliin. World Dutyfree onneksi paikkasi tilannetta ihan mukavalla valikoimalla. Ja kun hiukan alkoi jututtamaan myyjiä, niin pääsi maistamaankin useampaa viskiä ennen ostopäätöstä. Tosin maistamaan pääsi kun oli ensin "osoittanut" etsivänsä jotain muuta kuin ihan "perusmallasta".

Viskikauppoja jäi siis näkemättä useampi, joten hyvä syy palata uudelleen. Ja käydä voi, vaikka viskikauppoihin ei menisikään.

Loppuun vielä keikan biisilista:

1. Don't Drink The Water
2. Lying In the Hands of God
3. Shake Me Like a Monkey
4. Funny The Way It Is
5. Spaceman
6. Seven
7. Time Bomb
8. You & Me
9. You Might Die Trying
10. So Much to Say
11. Ants Marching
12. Crush
13. Stay (Wasting Time)
14. Cornbread

Encore:

15. Baby Blue
16. Sledgehammer (Peter Gabriel cover)
17. Jimi Thing