Miltä ajalta tulee paras viski? Onko se 50-luvulla tislattua? Vai 60-, 70-, 80-, 90-luvuilla? Vai onko paras viski tehty tällä vuosituhannella?
Tämä keskustelu nousee aika säännöllisesti esille, ja tuntuu että joka aikakaudelle löytyy puolustajansa. Osa unelmoi menneiden aikojen viskeistä, kuinka ne olivat nektaria verrattuna tämän päivän pullotuksiin. Toisaalta tänään tehdään viskejä, joita tuskin nähtiin järkevinä tuotteina 20-30 vuotta sitten. Kiista jatkuu, ja voittajaa tuskin tässä kinastelussa on.
Sieppo alkoi miettiä, mistä tuo voisi johtua? Voisiko kyseessä olla niinkin yksinkertainen selitys, kuin erot viskisukupolvissa? Ainahan vanha sukupolvi on kritisoinut uudemman sukupolven radikaalisuutta, ja uusi vanhan vanhoillisuutta.
Jos hurahdit viskeihin 1980-luvulla, totta kai sen ajan viskit ovat sinulle NE viskit, joita sinä muistelet eniten kaiholla. Niiden makumaailma oli se, joka vei pauloihinsa. Mutta jos löysit viskit vasta 2000-luvulla, niin viskien makukirjo on nyt erilainen, mutta nyt NE ovat NE viskit, jotka sinut koukuttivat.
Omalla kohdallani aikoinaan koukuttivat Lagavulin, Macallan ja Laphroaig. Tänä päivänä muistelen kaiholla niitä päiviä, kun ekaa kertaa huomasin viskin monipuolisuuden. Olen onneksi päässyt maistamaan tuon ajan viskejä vasten tätä päivää, ja totta kai valitsin vanhat paremmiksi. Ne, minulle alkuperäiset, olivat ne, jotka veivät kielen mennessään. Mutta olisivatko ne aina parempia heille, jos nykypäivän vastaavat tuotteet olisivat koukuttaneet heidät tänään? En tiedä, mutta en yhtään yllättyisi, vaikka joku ottaisi tällöin mieluummin tämän päivän dramin kuin menneen.
Siepolla myös alkumetreillä tuli lähes täydellinen törmäys Bowmoren kanssa. Sen makumaailma ei toiminut ollenkaan, vaikka silloin moni harrastaja eksyi viskien maailmaan juuri ko. tislaamon tuotteiden innoittamana. Edelleen, tuon törmäyksen ja makumuistin takia, ostopäätös menee hyvin harvoin Bowmoren suuntaan. Ainakaan ilman ennakkomaistamista.
Toki laadullisiakin eroja on tapahtunut, eikä koko homma ole niin mustavalkoinen kuin edellä tuli pähkäiltyä. Mutta voisiko makumuisti olla silti iso tekijä? Se hetki, kun koukutus tapahtui?
Makumuisti on yllättävän vahva muisti. Kuten mm. Anthony Bourdain toteaa: "As a cook, tastes and smells are my memories". Vaikka en itse ole kokki, moni tuoksu ja maku vie helposti menneeseen.
Jos pidät tämän päivän viskistä enemmän kuin menneen ajan vastaavasta, se on oikein. Se on silloin se viski josta nautit. Mutta samalla anna muiden myös muistella menneitä, ja nautiskella hetkistä, kun saamme itsellemme sitä viskiä, joka vei mukanaan. Ehkä se on vain se sukupolvien välinen kuilu, jota ei ymmärretä kummallakaan puolella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti