Juhlien loppulasku

Mitä jäi käteen paluusta kolmen (4) ensimmäisen viskin pariin? Vuoden 2017 viskibudjetti otti ison loven heti alkuun, mutta nyt sanon, että kannatti. Sen verran monta vuotta olen miettinyt tätä paluuta, ja nyt oli hyvä (teko)syy.

Lagavulin 16 oli positiivinen yllätys. Tämän päivän versio ei ollut niin kaukana menneestä kuin pelkäsin. Nykyinen 16-vuotias on edelleen hyvä viski. Ei ihan niin upea kuin vanha, mutta rinnakkainmaistelussa vain löytää ne erot helpommin. Ilman muuta uudelle on paikka kaapissa.

Laphroaig oli jo lähellä järkytystä. Sen 10-vuotias on aivan eri viski tänään kuin se oli 90-luvulla. Vanha oli savuinen, mutta myös hedelmäinen ja monipuolinen. Upea viski. Uusi on vain savua ja savua ja teollisuutta. Ei toimi minulla ollenkaan, paitsi BBQ-soossissa. Eka siemaisu vanhaa oli todella paluu alkuhetkiin.

Macallan. No, 90-luvun Macallan vain ON The Macallan. Sherryviskejä, ei pommeina, vaan upeina viskeinä. Rinnakkainmaistelussa vanha 10-vuotias toki jää vanhan 12-vuotiaan jalkoihin, mutta yksinään on mainio maisteltava. Vanha 12-vuotias on [pala kurkussa, tippa linssissä]...

Macallanin 10-vuotiaan hinta aikoinaan euroissa taisi olla n. 30-40€ ja 12-vuotias jotain 50-60€. Jos jollakin on tarkempi muisti hinnoista tai hinnastoa niin laittakaa ihmeessä kommentteihin. Korjaan sitten.

Nämä viskit siis houkuttelivat minut pimeälle puolelle, ja näiden maku on toiminut minulla referenssinä kaikki nämä vuodet.

Ymmärrän täysin, että jos on kietoutunut viskien pauloihin vaikkapa 2010-luvulla, on viskien maku ollut erilainen ja lähtötilanne on eri. Olisivatko nykypäivän viskit vieneet minut mukanaan? En tiedä! Tai olisiko 90-luvun viskit vieneet mukanaan sen, joka aloitti 2010-luvulla? En tiedä.

Mutta mikä parasta, kumpikin aloituskohta on yhtä arvokas. Lähtötilanteen makumaailma on jonkin verran erilainen, ja tästä johtuen tämän päivän viskeihin on tietysti erilainen asennoituminen. Kummallakin yhtä oikea, sillä "nollataso" on vain erilainen.

Onkin hyvä, jos pystyy maistelemaan vanhempia pullotuksia, niin pääsee tekemään vertailua nykypäivään. Mutta on tärkeää myös maistella uusia viskejä, sillä viskiteollisuus kehittyy koko ajan. Itselleni 90-luvun viskit ovat ne rakkaimmat, mutta en aio jumahtaa menneeseen. On tärkeää pysyä mukana ja hyväksyä muutos, sillä ilman muutosta ei olisi uusia makuja, tuoksuja ja hyviä väittelyitä.

Makua, ei määrää.