Vilua vastaan (ajoissa...)

Jokunen aika takaperin Viskisieppo kirjoitteli pakkasista ja keinosta suojautua kylmää vastaan. Silloin lämmikettä oli vain sisäisesti ja ulkoinen lämmike oli vielä vyyhdillä.

Vilu ei nyt ole tänä kesänä ollut päällimmäisenä mielessä, mutta hyvä varautua tulevaan. Langasta muodostui kauniimman sirkuttelijan hyppysissä lämmittävät villasukat talvea varten, tai vaikkapa syksyn Skotlannin reissulle. Malliksi löytyi oikein mukavan osuvasti Spey Valley -pattern. Sukan varressa on mm. huomattavissa viskitynnyrin metallisten vöiden ideaa ja tynnyrin muotoa.

Kyllä nyt passaa siemailla single malttia pakkasten paukkuessa kun single malt lämmittää varpaita Spey Valleyn muodossa.

Vastuu maistajalla

Sieppo pyrähti Savoa kohti ja välilasku tuli tehtyä Kuopioon. Ennen reissua tuli otettu yhteyttä Puijon Whiskypeipposiin, josko jokunen peipponen olisi innostunut istahtamaan siepon kanssa hetkeksi iltaa ja turisemaan mukavia. Kiinnosti erityisesti kuulla, miten entisessä kotikaupungissa viskihomma menee ja, totta kai, käydä Pannuhuoneella.

Pari peippoahan sieltä tuli ja kunnon savolaisella lupsakkuudella ottivat siepon vastaan. Eipä juuri tarvinnut miettiä puheenaiheitakaan, kun edessä viskit ja viskiseuralaisia pöydän ympärillä. Oli ilo kuulla, kuinka peipoissa pyörii jo parikymmentä viskeistä kiinnostunutta. Seuran vaikutusta on kuulemma myös Pannuhuoneella tapahtunut viskihyllyn kohennus. Se onkin oikein hyvin onnistunut; valikoima pienentynyt mutta laatu oli parantunut sitten menneiden aikojen. Hyvä näin.

Savolaisen lupsakkuuden takaa alkoi kuitenkin pian löytyä sitä tuttua "kieroa" savolaisuutta. Tällä kertaa vastuu ei siirtynyt kuulijalle, kun savolainen aukaisi suunsa vaan maistaminen jäi vieraan vastuulle kun savolainen maistatti. Eihän siinä mitään jos maistattaa, mutta jostain kumman syystä aika monessa lasissa oli Bowmorea. Jotain kieron savolaista olin havaitseviani noissa valinnoissa, mutta en nyt oikein keksi mitä...;)

Kiitokset Peipoille, jotka olivat paikalla. Oli mukava turista. Toivottavasti näemme taas uudelleen ja viekää viski-innostusta Kuopion suunnalla ylpeästi eteenpäin!

Kesäviski

Ennen joulua Viskisieppo etsi Jouluviskiä, ja nyt kun helteet on hienoimmillaan niin Viskisiepolle tuli jano. Janosta mieleen juoma ja juomasta viski. No, viski ei ehkä ihan janojuomaksi kelpaa, mutta kai lasillisen tai muutaman puolikkaan voi kesälläkin tuoksutella. Tai tokihan jos viskiä jatkaa kolalla tai vedellä niin janojuomakin onnistuu hyvin kepoisasti.

Mikä on siis kesäviski? Joidenkin mielestä sellaista ei ole, vaan makuaisti on sama oli sitten pakkasta tai hellettä. Onko näin?

Sherryinen viski? Viiniä tunnetusti nautitaan kesällä huomattavia määriä, joten miksi ei. Sherryinen viski makukirjon pohjalta voisi hyvin tuoda mieleen kesäiset ajatukset ja punaiseen vivahtava väri mansikat, auringon laskun, hyttysen puremat tai vieruskaverin silmät juhannus-aamuna.

Savuviski, totta kai. Mikä on suomalaisempaa kuin savusauna ja grillissä poltettu makkara!

Kevyen kuulaan illan täytteeksi käy tietysti kevyt viski. Se tuo mieleen heinäniityt kukkaisine aromeineen, kuovin laulanta nostaa mielen hyvin lentoon lasin jos toisenkin jälkeen.

Bourbon tai varsinkin ruisviskit. Mikä on kotoisempaa kuin hieno ruisleipä ja jos ruista saa viskin muodossa niin mikäpä sen parempaa.

Ei pidä myöskään unohtaa viskin käyttöä liekityksessä! Karrelle palanut makkara saa äkkiä fine dining -vivahdetta, kun sen liekittää vähintään n-vuotiaalla viskillä (opetusvideokin on muistaakseni jossain netin syövereissä).

Niin, paras kesäviski. Onko sellaista? Sahdilla lopeteltua viskiä odotellessa jokainen voi valita itselleen sopivimman. Mutta kunhan muistaa, että viski ja vene eivät kuulu yhteen!

Katkeransuloista

Loman aikana Viskisiepon postilaatikosta tipahti ennakkoilmoitus Ardbegin Committee -tapahtumasta. Onhan noita tapahtumia, mutta kun kirjeessä luki paikaksi Helsinki, Suomi, ilme kirkastui kummasti.

Ohjelmassa ruokaa, musiikkia ja tuota Islayn tuotosta. Loistavaa, tuonne siis on mentävä vaikka, totta kai, kyseessä on puhdas markkinointitapahtuma. Mutta ei noita viskijuttuja liikaa Suomessa ole ja todella hyvä että noita alkaa putkahdella. Vähän aikaa sitten oli Jim Murray, nyt Ardbeg, tulossa "suomalainen" viskitapahtuma...

Päivämäärä 10.9 vain tuntuu jotenkin niin pirun tutulta...

Tässä vaiheessa elämä muuttui hyvin katkeransuloiseksi. Viskisieppo on tuolloin Speysidella monen muun viskiseuralaisen kanssa seuran Skotlannin matkalla. Eli Ardbegin tapahtuma jää väliin. Onneksi lohtua tuo, itse asiassa aika paljon, oleminen Speysidella. Ohjelmassa kuitenkin on useampi tasting (muutakin kuin Ardbeggiä) ja ainakin 4 tislaamokierrosta. Mutta silti. Niin katkeraa ja samalla niin suloista.

Viskitapahtuma SUOMESSA!

Viskisieppo on usein toivonut viskitapahtumaa Suomeen, ei vain laivoille. Olen tainnut tuoda tuon toiveen esille usein tällääkin.

Ja nyt näyttää siltä, että toiveesta tulee totta!

Tämän hetkisten tietojen mukaan ensimmäinen suomalainen viskitapahtuma järjestetään Espoossa.

Gallows Bird 9.2 - 11.2.2011.

Eli tilaisuus on saman tien kolmipäiväinen! Virallista nimeä tapahtumalla ei vielä ole, mutta eiköhän sekin synny jossain vaiheessa!

Alustavien tietojen perusteella mukana on maahantuojia, useita ulkomaalaisia vierailijoita sekä teemoitettuja tastingejä! Samanhenkistä seuraa ja tietysti viskejä unohtamatta.

Nyt jokainen jo laittamaan em. päivät kalenteriin, loma-anomukset vetämään ja miettimään matkaa Gallows Birdiin, Espooseen!

Peruskamaa

Viskisieppo lueskelee välistä blogeja maailmaltakin ja seuraa viskikulttuuria. Viime aikoina, en tiedä mistä johtuu, Viskisieppo on taas ollut huomaavinaan viskikulttuuriin hiipivän tuota snobbailua. Onko se lisääntynyt vai satunko siihen kiinnittämään huomiota, mutta kun nyt huomio on kiinnittynyt niin punainen vaate leimahti. Ja hiukan pelkään itsekin siihen syyllistyneeni, joten kokeillaanpa pestä käsiä hiukan.. ;)

Kaikkialla tuntuu törmäävän vain juttuihin vanhemmista viskeistä (kuten mm. siepon G&M juttu hitusen aiemmin, hmph). Kukaan ei tunnu enää välittävän tislaamoiden peruspullotuksista tai arvioivan niitä. Tuntuu, että ihan kun kaikki olisi ollut aina ennen paremmin tai ettei nykyään saa kelvollista peruskamaa tai että "katsokaa, mä juon nyt näin ja näin vanhaa".

Siispä kaapille ja kaivetaan käteen Caol Ila 12 y.o., Springbank 10 y.o., Ardbeg 10 y.o ja Clynelish 14 y.o. sekä mielikuvista Balvenien Double Wood.

Mitäpä yhteisiä nimittäjiä noille löytyisi? Peruskamaa tislaamoilta ja kaikki noista kotimaan kaupassa. Ja, Viskisieppo väittää kirkkain silmin, erittäin maistuva kattaus mihin iltaan tahansa. Hieno läpileikkaus siitä, mitä Skotlannin viskiteollisuus tarjoaa tänään. Hinta kohtuullinen, laatu hyvä. Mutta miksi kukaan ei puhu näistä? Siksikö, että ne on kaikilla? Siksikö, että ne eivät ole tarpeeksi hienoja? Siksikö, että niillä ei voi brassailla? Siksikö, että...jne. jne.? Varmasti noiden viskien lisäksi löytyisi iso rivi lisääkin.

Missä siis mennään? Onko tänään siis tarjolla siepoille loistavaa peruskamaa, vai onko kaikki hyvä jo tehty? Joutuuko koko ajan kasvattamaan pullon hintaa, että saa juotavaa?Ja jos tämän päivän peruspullotteet ovat huonoja, niin miksi näin on? Miksi ennen oli kaikki niin paremmin? Vai oliko?

SMWS 3BQ @ GB

Mallaswhiskyseuran perinteinen (järjestyksessä jo toinen) kesätapahtuma järjestettiin kesäkuun alkupuolella Gallows Birdin tiloissa. Illan teemana oli tälläkin kertaa Bourbon & BBQ, tosin sillä erotuksella, että toisin kuin viime vuonna niin nyt bourboneita maisteltiinkin.

Vaikka sää olisi suosinut enemmän terassilla istumista, olivat kaikki kuitenkin illan aluksi sisällä tasting-puuhissa. Illan kattaus oli varmasti usealle mielenkiintoinen, vaikka bourboneita olisi ennen maistellutkin.

Setin aloitti Eliah Craig 12y.o. joka kuuluu Heaven Hill -tislaamon valikoimiin. Tämä oli illan setistä ehkä lähinnä ns. "perus bourbonia". Tuoksussa puuta, vaniljaa ja makeutta. Maku kuitenkin kuivahko, pippurinen ja joidenkin mielestä tanniininen. Loppumaku kuiva, pippurinen rukiin kovuutta lopussa.

Sitten, esittelyjärjestyksestä poiketen, toisena lasissa jyrähti Rip Van Winkle 15 y.o. Tämä viski ei todellakaan ole enää bourboneiden kultaista keskitietä. Tuoksu on syvä ja makeahko, jossa mukana inkivääriä, neilikkaa, hedelmiä ja marsipaania. Suussa viski on pehmeä ja hitusen pippurinen. Loppumaku on hienon makea, jossa päärynää, pippuria ja marsipaanin tyylistä aromia. Hieno, monipuolinen ja tuhti bourbon, joka ainakin Viskisiepolla oli illan paras, mutta mutta, ei positiivisesti yllättänein!

Sitten siirryttiin aika uuden tislaamon pariin. En ole ainakaan ennen törmännyt tämän tuotoksiin Suomen maaperällä, ja enpä ollut niitä muuallakaan tullut maistelleeksi. Kyseessä oli Tuthilltown Spirits, New Yorkin kulmilta.

Baby Bourbon on 100% maissiviski. Ikämerkintää ei ole, joten kyseessä on todennäköisesti hitusen yli 2-vuotta kypsytetty viski. Tuoksussa leikitteli kevyen tynnyrin lisäksi mielestäni voimakas kuiva lakritsi (apteekkarin salmiakki). Maku oli makea ja puinen. Loppumaussa oli hienoa kahvia, mausteisuutta, jälleen salmiakki (suolaa). Loppumaku todella lyhyt. Kaikin puolin oikein nautittava 100% maissibourbon. Nuori ikä toki paistoi läpi raakamaisena makuna, mutta kaikin puolin erittäin lupaava bourbon. Nuori ikä ei paistanut läheskään samalla tavalla läpi, kuin monissa skottilaisissa "juuri-ja-juuri laillisissa" pullotuksissa.

Lopulta lasissa saman tislaamon 100% ruisviski Manhattan Rye. Tämä tarjoili taas uusia aromeja. Tuoksussa oli grappaa, multaisuutta (juurekset), puuta ja omalla kohdalla olin havaitsevinani fenkolin tapaista raikkautta. Maku oli yllättävän grappamainen. Loppumaku makea, jossa mukana pahvia, tummaa suklaata ja kirpeää vihreää omenaa. Lyhyt. Todella hieno nuorikko, josta voi kasvaa ajan myötä aivan loistava ruisviski. Aika näyttää, mitä kypsytys tulee tekemään.

Maistelun jälkeen oli aika siirtyä ruokailun puolelle. Illan tarjonnasta vastasi Grillauspalvelu.fi, ja vastasikin todella hyvin. Grillistä putkahteli pöydälle broiskua, pihviä, makkaraa ja lammasta. Lisukkeina salaattia, hapankaalia, marinoituja valkosipulinkynsiä, aurinkokuivattuja tomaatteja jne jne jne. Grilliherkuille täysi kymppi, erityisesti lammas ja pihvi olivat todella hienosti maustettuja ja pihvin kypsyysaste täydellisen medium. Yksi paha ongelma tosin on todettava tarjoilusta; ruoka oli liian hyvää eli lopputuloksena oli aika täydellinen ylensyönti.

Ilta oli mitä onnistunein niin juoman, ruuan kuin seurankin suhteen. Lisäksi Gallows Birdille suuri kiitos, että saimme taas tulla paikalle. Ainoa ongelma ilmeni koko illan aikana tastingin yhteydessä. Osallistujat joutuivat jakautumaan aika erilleen toisistaan, jolloin tastingin pitäjän ääni meinasi hukkua taustamelun taakse. Tälle ei tietenkään mitään voi, eikä tuo pieni asia iltaa mitenkään pilannut. Pienemmällä porukalla tasting varmasti tuolla onnistuu, mutta yli 30hlö tahtoo olla ehkä hitusen liikaa johdettuun tilaisuuteen. Muuten ilta oli loistava 10+, ja suuri kiitos kuuluu illan koordinaattorille eli Mika Janssonille! Toivottavasti ensi vuonna perinne jatkuu!

(Olli P - kiitos pullojen kuvasta!)