torstai 20. joulukuuta 2007

Joulukakkua ja lasillinen kyytipojaksi

Whisky Galore järjesti naapurikauppojen kanssa yhdessä Christmas Carols, Cakes and Drams -tuokion. Tarjolla oli mieltä herkistäviä joululauluja, kakkua ja lasillinen lämmittävää näin joulun alla. Lämmittävä lasillinen tulikin tarpeeseen, kun elohopea on pudonnut (ainakin hetkellisesti) +20 asteen paikkeille.

Viskisieppo liihotteli paikalle koko pesueen voimin ja kauniimpi sirkuttelijakin pääsi nauttimaan lasillisesta Glenfarclasia. Itselläni näin joulun kaamokseen, eikun siis, keskikesän kuumuuteen sopi paremmin Quarter Cask. Alaikäiset rääkyjämme nauttivat kakusta ja Michaelin tarjoamista nameista. Näin palvelee siis paikallinen viskikauppamme, eli alaikäisetkin asiakkaat saavat arvoisensa palvelun.

Nauttikaan joulusta ja lämmittäkää mielenne pienellä tilkalla hyvällä viskiä!

Meri Kirihimete!

perjantai 7. joulukuuta 2007

Lehtisalissa lasi kädessä

Viskisieppo on liidellyt viikon poissa työhäkistä, joten loman loppumista voisi rauhoittaa vaikkapa lukemalla uusin Whisky Magazine. En tehnyt lehteen osoitteenmuutosta tänne, joten päätin suunnistaa Whisky Galoreen ja kysyä nätisti, josko Michael antaisi lehden lukaista. Samalla oli vähän mielessä ostaa simppeli tasting-lasi, jota ilman on tähän asti sinnitelty (ei, lasi ei ollut ihan ensimmäinen asia mitä muuttotavaroihini aikoinani sulloin).

Aluksi normaalit kuulumisten vaihdot Michaelin kanssa ja sitten lehden kimppuun. Luin lehteä ihan rauhassa, niin eikös Michael taas pienet maistiaiset tarjonnut. Nyt lasissa käväisi BenRiach 21 Y. Mikäpä sen mukavampi lehtisali Whisky Magazinen lukemiselle kuin viskikaupan mukava nojatuoli ja lasillinen viskiä kädessä. Hiukan on vielä kotoisella Alkolla tekemistä, että yltäisi edes lähelle tätä (tai edes samalle pallonpuoliskolle...:-). Ja mitä olen kuullut huhuja/tarinoita Alkon asiakaspalvelusta erään viski-pullotteen suhteen niin pelottaa jo tuleva kulttuurishokki.

Lasikin tuli lopulta ostettua ja täydennettyä samalla viskietikettieni kokoelmaa. Sain Michaeleilta Whisky Galoren Living Cask -etiketit. Nyt ne vain pitäisi vielä saada Suomeen ehjinä.

torstai 6. joulukuuta 2007

Hunajaista simaa

Päätin käväistä olutkaupassa hakemassa jotain uutta maistettavaa (hyllyssä oli nyt myös Lapparia hintaan 5.30 NZD/330ml). Utelias kun on, tulin napanneeksi mukaani paikallista simaa, olihan siinä lupaavat 14 % potkua.

Sima on tehty puhtaasta hunajasta. Hunaja on käytetty ja siinäpä se. Käytettyä hunajaa. Haju oli hunajainen, maku hunajainen ja kokonaiselämys oli minusta aivan KAMALA. Harvoin on kaupallisesti käytetty tuote jäänyt ihan kokonaan juomatta mutta näin kävi. Irvistellen sain pari siemaisua alas, mutta sen jälkeen totesin, että pakko ei tätä ole juoda. Hunajainen kokemus olikin aika kaukana hunajaisesta. Onneksi, onneksi, mukaan tuli myös jotain jolla saa tuon maun huuhdottua pois.

No, joka maalla taitaa olla omat pikku erikoisuutensa juomien suhteen. Ei tämä kokemus mitenkään suhtautumista muuttanut, pysyn vain kaukana tuosta juomasta. Tuskin kaikki Sahdistakaan voi pitää...

perjantai 23. marraskuuta 2007

Romahduksen estoon BenRomach

Viskisieppo ei ole viime aikoina lennellyt kovinkaan korkealla tai lujaa. Työ on valitettavasti estänyt tappavan tehokkaasti viskihöyryjen nuuhkaisut, ja höyryjen puutteen takia romahdus alkoi pahasti kajastaa horisontissa. Vaan nyt oli aika siepon tehdä manööveri ja suunnistaa perjantaina töiden jälkeen kauppaan BenRomach-tastingiin. Tasting oli taas mukavasti ilmainen, jollei sitten lasketa sitä Berrys´Own Selection, Bladnoch-tislaamon 1992 pullotetta, joka tuli ostettua.

Niin, tastigissä oli tarjolla perus-BenRomach, Organic, Peated ja 21Y -versiot. Todella toisistaan poikkeavia viskejä samasta tislaamosta. Erityisesti Organic lämmitti mieltä mausteisuudellaan ja hienolla vaniljalla. Se on muuten kypsytetty uudessa American Oak -tynnyrissä, sillä muuten ei organic nimitystä ei olisi ollut mahdollista saada.

Samalla tuli udeltua Whisky Galoren Living Cask -projektista. Michaelilla on kaksi pientä tynnyriä (Islay ja Highland) kaupassa, joissa hän "loppukypsyttää" muutaman tislaamon viskit. Aina kun tynnyri alkaa tyhjentyä, hän lisää saman tislaamon viskiä sekaan. Siis kyseessä on edelleen Single Malt, mutta tynnyrin sisältö elää ajan kanssa. Sain maistaa tänään Highland-versiota (17 Y) suoraan tynnyristä, mutta valitettavasti Michael ei suostu kertomaan tislaamoa (sopimusteknisiä syitä). Pitänee uhrautua ja tuoda pullo molempia tynnyreitä tuliaisina koto-Suomeen.

lauantai 10. marraskuuta 2007

The Beer Emporium

Lauantai-ilta ja hitunen ylimääräistä aikaa eli aika suunnistaa paikalliseen olutkauppaan. The Beer Emporium sijaitsee hitusen sivummalla keskustasta, mutta vierailu on vaivan arvoinen. Kävellen tosin jano voi yllättää, sillä keskustasta menee noin 30 min kävellen, mutta onneksi bussitkin kulkevat.



Kaupassa on yli 150 erilaista olutta eri puolilta maailmaa. Erityisesti minua kiinnosti paikalliset oluet, ja niitähän riitti. En alkanut niitä sen tarkemmin laskea, mutta parikymmentä panimoa varmaan on hyvä arvaus. Ja kyseessä mikropanimot ja pienpanimot. Massatuotteita kaupasta oli turha juurikaan etsiä. Paikallisten oluiden lisäksi valikoimassa oli kattavasti brittioluita, lambic-oluita, saksalaisia jne jne. Alla vasemmalla yleiskuva kaupasta ja oikealla paikallisen oluiden valikoimaa osittain. Kuvat pienentävät kaupan kokoa ja kaikki ei mahdu millään kerralla.





Ja täällä myös oli maistiaisia tarjolla. Tarjoilu pelaa ja ostotapahtuman teko tulee miellyttävämmäksi. Valikoimaa selaillessani aloin juttelemaan kaupan omistajan kanssa ja huvikseni heitin, ettei ole mitään suomalaista. No oli kuin olikin tulossa. Oli juuri saanut jotain ja alkoi tarkistamaan koneelta mikä sen nimi oli. Lapin Kulta! Kyllä! EI! Miksi? No, anteeksi hänelle annettakoon sillä hän ei juurikaan tiennyt suomalaisia oluita ja tuo oli se mitä hän oli saanut käsiinsä. Totesin ystävällisesti, ettei sitten muodosta tuon yhden oluen pohjalta koko kuvaa suomalaisista oluista. Vihjasin, että voisi laittaa ostoslistalle vaikkapa Keravalaista Portteria ja Sahtia.

Reppu täynnä ja kukkaro kevyenä suunnistin sitten kaupasta pois. Nyt on hyllyllä odottamassa useampikin olut joita pääsee maistelemaan. Asiakaspalvelusta vielä. Olisin saanut pahvilaatikon oluille, mutta kun olin bussilla niin sanoin pakkaavani ne parhaani mukaan reppuuni. Omistaja totesi, että on varmaan mukavampi jos pullot ei kilisisi repussa joten hän pakkasi jokaisen pullon YKSITELLEN paperiin. Ei voi kuin ihailla paikallista asiakaspalvelua!

perjantai 9. marraskuuta 2007

Movember

Viskisieppo päätti hiukan olla vakavampi ja liittyi hyväntekeväisyystoimintaan. Nyt on menossa Movember ja Whisky Galoren omistajan, Michaelin, viiksien mallia katsoen päätin tehdä oman osuuteni. Miten sitten tuo vaikuttaa viskien nosing-osuuteen jää nähtäväksi. Tai sitten (kuten pelkään) aika ei paranna (projektin) lopputulosta.

Laimeampaa

Muutama kysely on tullut postiini oluista, joten päätin laittaa tuonne reunaan linkkilistaa olutpanimoista (ei kattava, ei täydellinen). Ainoa lista mitä lopulta tarvitsee löytyy Real Beer-sivuilta. Nuo minun laittamat linkit ovat linkkejä panimoihin, joiden tuotteet on maistettu ja (pääasiassa) hyviksi (mainitsemisen arvoisiksi) todettu. Muitakin (isoja panimoita) on maisteltu, mutta en laita, jollei ole mielestäni mainitsemisen arvoinen. Tuo lista ei ole missään erikoisessa järjestyksessä, mutta Moa on silti ykkönen (mm. vehnäolut, joka oli maustettu kirsikalla. Todella hieno ja onnistunut makuelämys)!!!

The Beer Emporium-kauppa on vielä testaamatta. Sieltä varmaan löytyisi vaaleanpunaista elefanttia ja länsirannikon mallasta. Laitan raportin kun ehdin siellä käydä. Suomalaista olutta ei näytä olevan, pitänee suositella edes sitä hyvää Portteria. Sahdin (tuoretuote) saaminen tänne ei ole ehkä realistista (ajallisesti ja tullin/MAF:in toimesta).

perjantai 26. lokakuuta 2007

Pika-tasting ja kohtuuton vastuu

Whisky Galore ilmoitteli, että perjantaina töiden jälkeen olisi pieni ilmainen Glenlivet tasting. Tarjolla olisi 12Y ja 18Y sekä ensimmäistä kertaa täällä uutuutena 15 Y French Oak Finish. Pakkohan se oli uhrautua uutuuden takia. Ihan ok, ei kolahtanut mitenkään hirvittävän suuresti mutta tulihan tuo juotua. 18 Y toimii minulla paremmin, mutta mukava tapaaminen ranskalaisen teinin kanssa.

Kaupassa oli myös uusin Whisky Magazine, ja kyselinkin Michaelilta voisinko sen lukaista vaikka en sitä ostaisikaan. Kotona (Suomessa) on kuitenkin oma kappale odottamassa. Erityisesti kiinnosti, mitä Teerenpelistä oli kirjoitettu. Eipä yllättänyt yhtään. Eli se siitä.

Mutta lehteä aloitellessani Michael kaatoi ensin lasillisen Glenlivetin 18Y versiota ja ohjasi yläkertaan toimistoon. Voisin lukea siellä rauhassa. Aika kiva juttu, pääsin kaupan "pyhimpään", sillä vitriineissä oli myös hiukan harvinaisempia herkkuja. Niistä joku muu kerta, kun ehdin niitä tarkemmin katsella (ja toivottavasti on kamera mukana).

Toimiston pöydällä oli parikymmentä pientä maistelupulloa. En niihin sen enempää kiinnittänyt huomiota, eiväthän ne minun olleet ja olin kuitenkin toisen kaupassa. Kohta Michael tuli ja kysyi, maistuisiko jokin erilainen. Jaa? Mikä? Ne pullot olivat tislaamojen/pullottajien testipulloja, joiden perusteella Michael valitsee uudet tuotteet kauppaan myyntiin. Ja hups, pian lasissa oli Duncan Taylorin Glen Grant, Cask 1641, 1972, pullotettu 2007, 53.5%. "Tuossa, kerropa mielipiteesi otetaanko kauppaan myyntiin", totesi Michael. Häh? Tässä vaiheessa meni lehti syrjään ja piti alkaa keskittymään. No, minusta ko. viski oli aika yllätyksetön, jopa lattea. En itse ainakaan näe suuremmin syytä tuhlata siihen omia rahojani. Vettä Glen Grant ei kestänyt yhtään, vaikka prosentteja olikin yli 50.

Lähtiessäni kerroin oman mielipiteeni Michaelille ja hän kiitteli arviosta. Hän ei vielä itse ollut sitä ehtinyt maistamaan (no huh huh, ja vieraalle kaataa ensin). Ehdotti, enkö jäisi kokeilemaan lisää muita pullotteita ja valitsemaan kaupan tuotteita. Valitettavasti kiire vei pois kaupasta ja kiitellessäni vieraanvaraisuudesta, Michael vain totesi : "Me jätetään noista maistiaisia sullekin, tule milloin vain valitsemaan sopivia". Eihän tuollaisesta kutsusta voi kieltäytyä, eihän...

lauantai 20. lokakuuta 2007

Tässä jutussa tuoksahtaa...

Perjantai-ilta. Matka kohti paikallista Convention Centreä ja tiedossa viskejä ja juustoja. Hetkinen, siis juustojen kanssa viskiä eikä viiniä. Hmm, mihinkähän on rahat tullut tuhlattua tällä kertaa? Aina kun on yrittänyt kokeilla viskiä ja juustoa yhdessä, on lopputulos ollut yleensä se, että juusto on mennyt takaisin jääkaappiin odottamaan parempaa hetkeä ja viski on mennyt, ei, ei takaisin pulloon vaan suuhun. Ja pari lasillista lisää, että on saanut huuhdottua juuston ja viskin aiheuttaman makunautinnon pois. Ei ne yhdessä vaan erikseen, kiitos.


Tässä vaiheessa kaikki vielä hyvin. Mukavasti viskit edessä ja makunautinnot vasta tulossa. Vähän kauempana on pöydällä muutama (homeinen) juustokiekko. Pidän juustoista paljon, mutta aikaisemman kokemukset viskin kanssa ovat olleet vähemmän juustoisia kuin viskisiä.



Eka yhdistelmä, hei tämähän toimii! Ihan oikeasti. Hyvää. Nam. Harmi vain, viski loppui melkein heti alkuunsa. No, ei hätää. Illan isäntä koputtaa kohta olkapäälle pullo mukanaan ja kysyy saisiko olla lisää. No kiitos ja lasillinen ei ole 20ml tasting-annos vaan lähempänä puolta desiä. Kyllä se tästä.

Toinen yhdistelmä. Hitsi, nämä kaverit osaa hommansa. Loistavaa. Kolmas pari on minulla vähän siinä ja siinä mutta viides räjäyttää pankin. Aivan uskomatonta. Viski on hyvä, juusto on hyvä ja niiden yhdistelmä on aivan tolkuton.


Ilta jatkuu mukavasti nautiskellen ja kotimatkalla onkin mukava kerrata illan nautintoja. Seuraavana päivänä sitten matka veikin paikalliseen juustokauppaan (mistä edellisenä iltana oli juustojen esittelijä). Hän muistaakin minut ja tervehtii ystävällisesti. Mukaan lähtee juustoja, tosin tänä iltana niitä herkutellaan paikallisen viinin kanssa perheen parissa.

Ai mitkä viskit ja juustot oli tarjolla. Enpä kerro, mutta voittajayhdistelmän paljastan : Mortlach 15 Y ja Karikaas Vintage Gouda (sori, paikallinen juusto).

Ainiin, illan isännät kertoivat että oikeiden yhdistelmien löytäminen oli kuulemma ollut oikein mukavaa. Useampi pullo ja juusto tuli testattua. Nyt siis jokainen kotona se emmental esille ja viskikaapille. Ei kannata lannistua, ei ole helppoa.

Knoppikysymys. Vierailet Highland Parkilla ja haluat jatkaa matkaasi junalla. Mikä on lähin juna-asema?

torstai 11. lokakuuta 2007

Viskipullon suojakotelon hyödyntäminen

Vuokralla täysin kalustetussa asunnossa vieraassa maassa. Pizzan teko menossa ja taikina on valmis kun mieleen tulee: "Kaulin. Sitä ei muuten sitten ole".

Näppärästi Viskisiepon kauniimpi sirkuttelija ehdottaa BenRiach-viskin pyöreää koteloa käytettäväksi. No, eikun pizza-taikina kahden leivinpaperin väliin ja kaulitsemaan tuolla pyöreällä kotelolla. Pohja tuli ohueksi ja pizza syötäväksi. Olenkin aina miettinyt, onko noista pakkauksista mitään muuta iloa kuin silmänruokaa ja rahanmenetystä. No, nyt tuli todistettua että jotain hyötyä voi olla. Onko muilla hyviä kokemuksia uudelleenkäytöstä?

lauantai 6. lokakuuta 2007

Luomumaltaita

Matka vei kohti Kaikoura SeaFestivalia, jossa tarjolla paikallisia merenherkkuja ja myös viinejä ja oluita. No, hummerin ja merenherkkujen kyypipojaksi käy toki viini, mutta myös olutvalikoima yllätti Viskisiepon. Ja oluet olivat lähes kaikki luomuoluita. Eräskin panimoedustaja totesi, että "naturally, no hangovers...". No, ihan niin paljoa ei tullut maisteltua, että tuota lausahdusta pääsisin ihan kunnolla testaamaan. Hiukan kyllä epäilyttää, mutta mainio mainoslausahdus silti.

Tarjolla oli mm. Moa, Monteiths, Green Man, Wigram, Brew Moon ja Harringtons -panimoiden tuotteita. Huh huh. On pakko todeta, että suurin osa edellä mainituista todella osaavat oluen jalon panemisen taidon. Toki moni olut oli ihan (loistavaa) perusmallasta, mutta yksi olut kuitenkin jäi mieleeni; Brew Moonin Amberley Pale Ale. Todella herkullinen Pale Ale kesäisen päivän janojuomaksi.

torstai 4. lokakuuta 2007

Viskisieppo laimenee oluisiin...

Oluita, luomuoluita, yksilöllisiä makuja, mikropanimoita, panimopubeja, ... oi tätä miedon maltaan määrää ja vaihtoehtoja. Ja nyt puhun vain paikallisista tuotteista.

Paikallinen viski-valikoima rajoittuu lähes vain Milford-viskiin, ja skotteja voi juoda myös muulloin. Whisky Galore toki tarjoaa mukavan valikoiman single maltteja Skotlannista ja kunnon bourboneita, mutta niitä nyt saa Suomessakin. Ainakin tilaamalla muualta. Näitä oluita taas ei (ainakaan helpolla).

Eli siis nyt taitaa viskisieppo laimentua ja keskittyä vain pääsääntöisesti mietoihin mallasjuomiin. Näitä oluita ei siis juurikaan ole koto-Suomessa tarjolla. Näitä oluita tulee ikävä. Jonkun suomalaisen pubin (tai HBF:n) tulisi repäistä ja pitää Downunder festivaalit. Sláinte, ei kun siis, Cheers!

torstai 27. syyskuuta 2007

Tuttuja kuvioita

Niinpä, mihinkäs se Viskisieppo pääsisi karkuun höyheniään ja viskin huumaavaa tuoksua. Tuli sitten luvattua järjestää viskitasting työpaikan porukalle. Hiukan herätti hilpeyttä harrastukseni, mutta yllättäen vain kiinnostuneita ilmestyi. Mistähän lie johtunut?

Siispä nyt järjestellään paikallisen Whisky Guildin kanssa tastingiä yliopiston porukalle. Onneksi tällä kertaa minä en ole vastuussa viskien valinnasta tai lasien kantamisesta paikalle tai oikeastaan mistään muustakaan. Kunhan kerään porukan paikalle ja sovin klubin kanssa ajan niin riittää. Itse aion nauttia ns. aloittelijoille suunnatusta tastingistä täysin rinnoin, tai siis siemauksin.

keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Whisky Galore

Raskas työpäivä takana. Ulkona kylmää ja tuulee etelästä. Onneksi seuraava näkymä alkaa lämmittämään mieltäni jo ennenkuin astun sisälle.

Whisky Galore


Kaupan omistaja ja paikallisen viskiklubin vetäjä Michael Fraser Milne on tällä kertaa paikalla. Hyvä niin, sillä hän oli kutsunut minut käväisemään joku päivä juttelemassa kerhosta, tulevista tapahtumista, ja tottakai, ostamaan hyvää mallasta.

Mikäs on Viskisiepon astuessa sisään alkaessa miettimään mikä lämmittäisi näin koleana kevätpäivänä. Valikoima on hyvä ja kattaa koko maailman todella mukavasti. Suomalaista mallasta tosin ei ole, mutta eipä niiden takia täällä ollakkaan.

Esittelen itseni Michaelille ja äkkiäkös kaksi viskinystävää keksii jutunaihetta kun viskikaupassa ollaan. Vertaillaan hiukan Suomen mallaswhiskyseuraa ja Whisky Guildia. Paikallisessa kerhossa on jäseniä noin 300 ja naisia heistä on noin 20 %. Suhde taitaa olla aika sama kuin Suomessa. Kaikkein eniten naisia on paikalla tapahtumissa, kun tarjolla on Islayn maltaita tai on Whisky&Cheese-ilta.

Täällä ei onneksi nuo anniskelusäännöt ei ole ihan niin tiukat kuin Suomessa, joten pian käteeni ilmestyykin jo lasi jossa on viskiä. Ja kohta toinen. Mikäpäs sen mukavampaa, kuin katsella täysiä viskihyllyjä lasi kädessä ja jutella mukavia tämän skotlantilaisen herran kanssa. Ja ennenkuin huomaankaan, olen mainoksen uhri. Pakkohan tuollaisen vieraanvaraisuuden jälkeen on ostaa pieni lämmike kotiin.

Perjantaina olisi tiedossa ilmainen tasting. Lisäksi Whisky&Cheese-ilta tulossa. Lisää raportteja tapahtumien myötä.

lauantai 15. syyskuuta 2007

Downunder

[Edit 20.9. lopussa]

Matka on pitkä, niin korkea...on veisu Viskisiepon kun hyvä mallas hujahti alas täällä Downunderissa. Kia Ora siis vaan teille sinne talven kynnyksellä oleville.

Käväisin vihdoin ja viimein paikallisessa viskikaupassa (Whisky Galore) juttelemassa mukavia ja kysymässä tulevista tastingeista. Kaksi tilaisuutta odottaakin ihan kulman takana : G&M CS-tasting ja Hidden Malts.

Tastingiä odotellessa kuitenkin pitää makunystyröitä herätellä viskillä. Kaupasta lähti näin aloittelumielessä mukaan paikallista Milford 10 Y Single Malt viskiä sekä Duncan Taylorin Longmorn 17 Y CS ja sitten vielä vaimolle (tuolle kauniimmalle siepolle) Douglas Lainingin Caol Ila 10 Y Single Cask.

Kauppa oli, ainakin näin suomen Alkoon tottuneelle, oikein mukava kokemus. Viskejä, viskejä ja viskejä. Vain viskejä ja viskiliköörejä. Kuvia myöhemmin, kunhan sattuu kamera mukaan.

Tässä aloitus, lisää myöhemmin...

ps. Myös olutvalikoima kaupoissa on mieltä lämmittävä. Varsinkin maan omista panimoista on löytynyt mitä herkullisimpia vaihtoehtoja. Juomanlaskijalehden jutun perusteella odotin paljon köyhempää valikoimaa. Tähän mennessä ei niitä perus-Suomi-oluita ole juuri ollut ikävä.

[Edit]: Viskiaiheesta sivuun. Juomanlaskija-lehdessä oli aikonaan juttu Uudesta-Seelannista ja muistikuva minulla on, että Christchurchia ei oluen suhteen kamalasti ylistetty. Tähän mennessä löydetty ainakin 1 iso panimo (peruskamaa), 2 pienehköä(monipuolisia, maukkaita) ja yksi mikropanimo(oluet voittaneet palkintoja). Laatu hyvä. Maku hyvä. Ja jos on omat pullot (kanisterit), voi käydä ainakin yhden panimon myymälästä täyttämässä ne ihan vaikkapa viikonloppua varten. Ja "student special" eli 50 litran säiliö maksaa noin 60€. Oi kuin ois taas opiskelija...

lauantai 1. syyskuuta 2007

Haluaa viskiä...

Otsikko kertoo kaiken. Nyt jos koska maistuisi kunnon tujaus viskiä. Ja kyllä, nyt viskisieppo ottaisi vaikka kasikasia, vaikkei se viskiä olekkaan. Huomenna lähtee lento kohti uutta ja vähän silleen hermot toivoisivat viskin tuomaa helpotusta "paniikkikohtaukseen". Vai onkohan se edes viski, jota hermot huutavat? No, suu kyllä. Seuraava raportti viskielämästä toiselta puolelta maapalloa. Siellä kun on pää alaspäin niin viskikin varmaan tehoaa paremmin (looginen päättely). Ja koska veden pyörimissuunta on toisin päin, empiirisesti testataan myös sen vaikutus viskin makuun. Elän mielenkiintoisia aikoja, sillä nyt on mahdollisuus tehdä tutkimustyötä aivan uudella tasolla. Äh, viskittömyys aiheuttaa omituisia ajatuksia...

keskiviikko 25. heinäkuuta 2007

Tyhjyys...

Viskisieppo käy tällä hetkellä vain viskihöyryillä. Ei ole elämä helppoa ulkomaille muuton edessä kun samalla viskikaapin sisältö alkaa näyttää nollaa ja uutta ei enää kannata ostaa. Ja jos ostat ja et raaski sitä juoda niin uskallatko antaa sen säilytykseen kaverille? No et. Rajansa luottamuksellakin on :-)

Tämäkö on viskiharrastajan kiirastuli? Tyhjä viskikaappi? Eikö nyt kuitenkin vielä yksi pullo? Siitä vain. Mutta kun ei niin ei. Hyvä viski vaatii aikaa ja nyt sitä aikaa ei valitettavasti enää ole. On odotettava uuden seuran seireenien kutsua...ja odotettava paluuta takaisin. Ei maailmasta (hyvä) viski lopu, vaikka kaappi sitä nyt huutaakin. Vanhaa mainosta lainatakseni (jotenkin) : "Ärsytä janosi äärimmilleen"....

Ja onhan aina olemassa baari pikahelpotukseen...pikkuisen linnun laulua kuunnellessa...

lauantai 7. heinäkuuta 2007

10 Y - raakile vai ei

Kymppivuotiaita monesti pidetään "kypsän iän" saavuttaneina viskeinä. Tuossa ajassa usein viski on ehtinyt saada tynnyristä tarvittavat aromit ja värit sekä ehtinyt tasaantua nautittavaksi. Peruslähtökohtana 10 Y on ihan hyvä, mutta eihän se mikään absoluuttinen totuus ole milloin viski on hyvää ja millon ei.

Mutta miten on tilanne harrastuksen kanssa? Minun viskiharrastukseni alkoi heinäkuussa 1997, joten lienee paikallaan katsoa miten harrastus on kypsynyt vai ollaanko aloittelijoita edelleen.

Miten kaikki alkoi? Silloin viskeistä mitään tietämättömänä ja aivan ummikkona työmatkalta lähti mukaan Laphroaig 10 Y. Ei paha. Seuraava työmatka ja aiva sokkona mukaan Macallan 10 Y. Hups, olipa erilainen kuin edellinen. Seuraava työmatka ja edelleen sokkona (ja uskomattomalla tuurilla) kassiin eksyi Lagavulin 16 Y. Ihan totta, tämä tarina on tosi. Mitä muuta voi tapahtua tuon kolmikon jälkeen kuin hurahtaa viskeihin lopullisesti tai ei enää koske niihin pitkällä tikullakaan? Minä hurahdin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Mutta lopullinen tönäys "reunan yli" oli silloisen tyttöystäväni (nykyisen vaimoni) syntymäpäivälahja -98 vuoden puolella : Jim Murray, "Complete book of Whisky" (ja kyllä, sekin ihan sokkona ostettu). En tosin tiedä, kuinka vaimoni muistelee nykyään tuota lahjaa, kun talousrahat aina välistä suuntautuvat ikäloppuihin ja täysin outoihin viskeihin. Mutta katsotaanpa kypsymisprosessia vielä hiukan lähemmin...

Äkkiäkös Jim Murrayn kirja oli luettu ja tultu täysoppineeksi viskiasiantuntijaksi. Kyllä minä tiedän, mikä on hyvää ja mikä ei. Ja jos en nyt pidä mutta kirjassa sitä kehutaan niin takki käännettiin äkkiä. Ensin luettiin Jacksonin yms. arvostelut, ostettiin "hyvät" kotiin, ja oltiin niin asiantuntijaa että... ja nyt hävettää. Mutta toisaalta, silloin opin tunnistamaan viskien perusmakuja ja -tuoksuja. Hyvää pohjatyötä mutta huonoa mainosta :-) Lukeminen kannattaa, nyt ymmärrän, mutta omakin mielipide on tärkeä.

Pikkuhiljaa maisteluiden ja lukemisen myötä alkoi kehittyä se oma maku ja viimeiset vuodet olenkin seurannut omia mieltymyksiäni. Mutta missään vaiheessa en ole kieltäytynyt maistamasta ja arvioimasta viskiä omien kokemuksieni pohjalta. Ja nykyään ymmärrän myös sen, että toinen pitää jostain ja toisesta ei. Jokaisen maku on jokaisen oma (jos eka pulloni olisi ollut Bowmorea niin en tätäkään tekstiä kirjoittaisi...).

Mutta oppiminen lisää tuskaa. Vaikka nyt takuulla tiedän enemmän kuin 10 Y sitten (tai 5Y) niin toisaalta tiedän vähemmän. Viski on salaperäinen juoma. Juuri kun luulen löytäneeni harmonian sen kanssa, tulee uusi makunautinto eteeni ja olen lähtökuopassa. Pahus. Ja joku päivä kun palaan siihen vanhaan tuttuun, niin huomaankin että se onkin aivan erilainen kuin edellisessä tastingissä.

Mitä lopulta olen saanut harrastukseni myötä? Paljon uusi ystäviä, makunautintoja (hyviä ja huonoja), nöyryyttä ja ilo sekä lukemattoman määrän rikkaita väittelyitä muiden harrastajien kanssa. Suurin ilo on siis lopulta ehkä viskiäkin suurempi asia : uudet tuttavuudet ja uudet ystävät. Vai onko viski sittenkin suurempi? Ilman sitä moni tuttavuus olisi jäänyt kokematta ja elämäni olisi erilaista.

Viskit ja elämä. Koskaan et ole niiden kanssa mestari. Siksi kai viski onkin Uisge Beatha, elämän vesi. Mitä elämä olisi ilman nautintoa ja haastetta? Ja viski tarjoaa molempia. Sláinte.

lauantai 9. kesäkuuta 2007

Snobbailua vai fiilistelyä vai ihan puhdasta nautintoa...

Tässä ajan saatossa on tullut oltua mukana ja pidettyä useampikin tasting-tilaisuus. Viimeaikoina mieltäni on kuitenkin alkanut askarruttamaan viskiharrastuksen tila monessakin suhteessa, myös omasta näkökulmastani. Olenko vain turha sobbailija, tai nähdäänkö minut vain sellaisena?

Olen useamman vuoden ajan pyrkinyt kaatamaan raja-aitoja monessakin suhteessa. Olen pyrkinyt harrastamaan viskejä mahdollisimman laajasti (malt, bourbon, blended, grain,...) ja nauttimaan viskistä ihan viskinä. Ei aina tuoksulasista (joskus myös pullonsuusta). Välistä hitunen jäätä mukaan. Välistä ties miten. Sanonut suoraan, jos jostain en pidä oli se sitten arvostettua tai ei. Mutta silti? Osaanko nauttia viskistä viskinä. Osaatko sinä vain nauttia? Ottaa tuon jalon juoman lasiin ja vain pitää siitä ilman hillitöntä analysointia ja arvostelua ja vain, nimenomaan vain, nauttia?

Jokunen aika sitten olin tilaisuudessa, jossa oli mukana henkilöitä joilla ei ollut juurikaan ennakkoasenteita viskejä suhteen. Tastingin mentyä ohi, alkoi keskustelu mistä kukin piti ja se jotenkin aukaisi taas silmiäni. Jokainen sanoi rehellisesti, oli sitten kysessä blendi, bourbon, japsi, malt tai jokin muu mistä piti. Olisinko itse ollut yhtä rehellinen, edes itselleni? Olisinko voinut (mallas)viskihulluna myöntää blendin olleen parempaa kuin moni ns. huippu-mallas?

Ja katsokaapa viimeisintä Juomanlaskija-lehteä. Hieno artikkeli, jossa Milla Paloniemi viedään tastingiin. Hän uskaltaa sanoa mistä pitää ja mistä ei! Mutta artikkelista on löydettävissä mielestäni myös kohta, joka laittaa minutkin katsomaan peiliin. Ja kannattaisi laittaa melkein jokaisen. "Millan tuomio mallasviskimaailman asiantuntijoiden suosikeille oli tyrmäävä". Miten niin? Ovatko kaikki asiantuntijat samaa mieltä. Ovatko kaikki samaa mieltä olevat asiantuntijoita? Katsokaa eri "asiantuntijoiden" arvoita. Jackson, Murray, Broom et all ovat usein eri mieltä viskeistä? Kenen asiantuntijoiden kohdalla arvio oli tyrmäävä? Suomalaisten? Yleisen mielipiteen? Minkä asiantuntija? Viskiteollisuuden, makuympyrän, laadun,minun maun?

Kysymys: Kuka on asiantuntija? Vastaus: Minä. Mutta vain oman makuni suhteen. Kukaan muu ei tunne minun makuani kuin minä. Minä olen nyt, ja tulen olemaan, oman makuni asiantuntija. Kysynkin sinulta lukija, kuka on sinun mielestäsi asiantuntija?

lauantai 26. toukokuuta 2007

Lämpimästi terve(menoa)tuloa...

Elämä vie syksyllä kohti uusia haasteita 8kk komennusmatkan myötä. Samalla joutuu eroon rakkaista viski-kuvioista Suomessa ja joutuu jättämään väliin useammankin seuran tastingin. Vieroitusoireet alkoivat iskeä jo nyt, vaikka muutama tasting on vielä edessä ennen lähtöä.

Vaan vieroitusoireita välttääkseni aloin selvitellä kohdekaupungin viskitilannetta ja olisiko siellä ihan kerhoa. Ja kappas, olihan siellä. Otin rohkeasti yhteyttä ko. klubin vetäjään ja vastaus oli mitä mieltä lämmittävin. Olen erittäin tervetullut heidän kerhonsa jäseneksi ja he eivät veloita vierailun ajalta vuosimaksuaan. Pääsen mukaan klubin tapahtumiin aivan suoraan. Kutsui saman tien kauppaansa lasilliselle (ja kyllä, kysessä on viski-kauppa :-). Näin toimii kunnon viskinystävä kohdatessaan toisen (osittain pulassa olevan) nautiskelijan. Odotan innolla mitä tuleman pitää. Ainoastaan kohdemaan hintataso viskien suhteen hiukan harmittaa, sillä Suomen Alkossa vastaavat ovat hitusen halvempia, mutta ehkä sitä selviää...

Ainiin, hintatasoon (ja klubiin) voi tutustua osoitteessa Whisky Galore

Edit : Viskisiepon alkuperäiset sivut sitten kohtaavat enkelien osuuden kesän myötä. Sammutan yhteyden, kun poistun yhtä korruptoituneeseen maahan kuin Suomi.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2007

Asiakaspalvelua...

Tulipa taas nähtyä ja koettua, miten asiakaspalvelu voi vaihdella. Viskiharrastuksen myötä olen kerännyt viskien etikettejä kansioon (pullot vie liikaa tilaa). Ymmärrettävästi rahat ei riitä kaiken maailman viskien ostoon, joten joutuu kehittelemään erinäisiä muita tapoja (kiitos teille kaikille, joilta olen (tyhjän) pullon saanut itselleni, jatkossa toki täydetkin kelpaa).

Keskustelin erään skottilaisen tislaamon edustajan kanssa, ja puheeksi tuli tämä keräilyni. Hän lupasi välittää pyyntöni tislaamon markkinointiosastolle ja eipä mennyt kuin viikko, kun postiluukusta tipahti kirjekuori. Kuori sisälti 15 etikettiä, täysin sileitä ja ilmaiseksi. Tällä toiminnalla ko. tislaamo sai minusta iloisen kuluttajan, ja varmasti ostan heidän tuotteitaan jossain vaiheessa, ihan kannatuksesta ja kiitoksesta (ei sillä, ettei ko. tislaamon tuotteen olisi myös laadukkaita :-) Ja tämä ei ole ainoa skottitislaamo, jonka kanssa homma on toiminut näin.

Kuinkas Suomessa sitten? No, kaksi tislaamoahan meillä on eli molemmille sähköpostia. Toiselta tislaamolta etiketti tuli (useampi kappale), eli markkinointi on hallussa. Ja kaiken lisäksi sain etiketit ilmaiseksi. Toinen? Sähköpostiini ei edes koskaan vastattu, onko etikettejä edes mahdollista saada. Olin luvannut maksaa myös niistä ainakin postimaksut ja myös asiallisen korvauksen jos tarve. Kuinka vaikeaa on vastata asialliseen kyselyyn? Kuinka kalliita etiketit on tislaamolle? Eikö edes korvausta vastaan?

No, lopulta sain tuon toisenkin suomalaisen tislaamon etikettejä, mutta kovin vastenmielistä se tuntui olevan.

Ymmärrän kyllä, että etiketit ovat kuluja tislaamoille. Mutta jos lupaa korvata vaivan tislaamolle, luulisi että Suomen kokoisessa maassa kannattaisi osata hyödyntää tämä pienikin markkinointi. Sana kiertää ja itselleni tuli tunne, että he eivät välitä kuluttajista tai viskiharrastajista juurikaan. Harmi.

tiistai 17. huhtikuuta 2007

Kuumentava kylmäsuodatus

'Kylmäsuodauksen merkitys on markkinointi. Saadaan viskistä puhtaampi ja makuun sillä on äärettömän pieni vaikutus. Vain todella harjaantunut maistaja voi maistaa eron jos hänelle annetaan suodattamatonta ja suodatettua viskiä'. (Jim Cryle, Master Distiller, Glenlivet)

Kiva siis tietää, että tuo suodatus ei vaikuta makuun juuri ollenkaan. Voimme siis nauttia edelleen viskeistä ja unohtaa sen suodatuksen vaikutus makuelämykseen.

'Kylmäsuodatus muuttaa viskiä todella paljon. Ero on huomattava (tremendous) suodatetun ja suodattamattoman viskin välillä.' (Anthony Burnett Glenmorangie).

Aha, siis se vaikuttaakin. Pahus, nyt siis tuo suodatus onkin paha asia. Vai onko?

Huomioitavaa noissa molemmissa kommenteissa on se, että kumpikin tislaamo käyttää suodatusta. Eli varsinkin jälkimmäisen kohdalla ei ollut kyseessä oman viskin "isällinen suojeluvaisto". Burnett totesi myös, että ei suodatus välttämättä paranna tai huononna viskiä, se tekee siitä vain erilaista. Itse lukisin tuosta rivien välistä ajatuksen markkinoinnin suuntaan, eli viskistä tulee helpommin myytävää suurille massoille.

Kuinka tuohon suodatukseen lopulta pitäisi suhtautua? Puritanistisesti ajatellen se on paha asia, sillä pullossa oleva viski ei ole puhtaimmillaan (vai pitäisikö sanoa "likaisimmillaan"). Toisaalta, voihan se olla parempaakin kuin suodattamaton. Oikeastaan suodatus pitää ajatella yhdeksi osa-alueeksi viskin valmistusprosessia. Eikös se sitä ole?

Ja varmaankin tuo suodatus voidaan tehdä niin monella eri tavalla. Toisen käyttämä menetelmä on voi olla kevyt, jolloin makueroa ei siis välttämättä synny ja toisen rankempi, jolloin muutos on huomattava.

Äh, antaa olla. Onneksi markkinoilla on suodattamattomia ja suodatettuja viskejä. Kohdellaan kumpiakin yhdenvertaisesti omina tuotteinaan ja nautitaan. Viski on kuitenkin aina viskiä ja hyvä viski vielä parempaa, oli sitten suodatettu tai ei.

lauantai 14. huhtikuuta 2007

Bourbon tulee

Bourbon. Viskiä vai ei? Minulle bourbon on aina ollut viskiä ja miksi ei olisi. Erilaistahan se on kuin Single Maltit. Joskus voimakkaampaa, joskus makeampaa, ja aina erilaista kuin mallas.

Vielä muutama vuosi sitten bourbonista pitäminen oli melkein sopimatonta (Suomessa). Jos julkisesti sanoi nauttivansa bourbonin mausta niin aina viitattiin "räyhä-Jackiin", ja naurettiin päälle. Olen silti pitänyt tiukasti pääni ja puolustanut tuota jaloa juomaa. Ja olen siitä saanut kuulla :-)

Mutta katsotaanpa tilannetta tänään. Bourbonin arvostus on noussut kuhisten ihan vuoden sisällä. Jopa muutama paatunut bourbonin vastustajakin on kääntänyt takkinsa. Miksi? Onko bourbon parantunut, vai onko siitä vain tullut yllättäen "sosiaalisesti hyväksyttyä"?
Onko Bourbonista tulossa "muotijuoma" ja mitä samalla tapahtuu mallasviskille? Toivottavasti molemmat hienot juomat saavat arvoisensa arvostuksen viskipiireissä ja miksei yleisestikin. Niin, ja jos jommasta kummasta ei pidä, niin ei tietenkään pakolla...

Ardbeg tänään

Ardbeg. Kunnioitusta herättävä tislaamon nimi monelle harrastajalle. Itsekin kyseisen tislaamon tuotteisiin ihastunut. Tai ainakin ollut.

1997 Glenmorangie osti Ardbegin ja sen jälkeen onkin ollut havaittavissa mielestäni huononpaan suuntaan menevä kehityskulku. Omistumisen vaihtumisen Argbeg on tasaisin väliajoin julkaissut uuden omistajan ikeen alla tislattua viskiä; mm. Very young, Still young ja viimeisimpänä Almost there. Ajatus on mielenkiintoinen, julkaistaan parin vuoden välein uusi viski, joka on aina pari vuotta edellistä vanhempaa, kunnes lopulta (2.6.2007) julkaistaan uusi "alustava" Ten Years Old nimeltään "Mór Ardbeg" (limited edition ja pullon kokokin on hiukan normaalia isompi eli 4.5 litraa). Ihan virallinen uusi 10Y tullee 2008. Vanha 10 Y on lähes käsite, mitenkähän käy uuden. Niin, ajatus on hyvä. Mutta mitä nuo "young" versiot ovat oikeastaan tuoneet? Mielestäni ei mitään, mukava jatkumo mutta uutta? Ei kai nyt sentään. Jokainen tuote on lopulta ollut aika yllätyksetön, odotetunlainen tuote tuolta tislaamolta. Sitä itseään. Toki tuolla sarjalla on saatu kerättyä harrastajilta rahat pois mutta odotus uuden kympin suhteen on minulla laskenut melkein samaa tahtia. Jotenkin pelottaa, että uusi 10 Y ei ole sitä mitä pitäisi. Toivottavasti olen väärässä.

Niin, onhan Ardbeg tässä julkaissut toki muutakin; Uigedail ja Airigh Nam Beist (ja paljon muutakin). Mielesäni nämä ovat toimineet paremmin, ja varsinkin "the beastie" esitteli hienon sherryn ja savun liiton. Mutta kyseessä onkin vuoden 1990 tislaus.

Hups, edeltä voi saada käsityksen, että tuo "young"-sarja ei minulle maistuisi. Ei toki, mainioita tuotteita kaikki, mutta ovat mielestäni yllätyksettömiä ja turhan hypetyksen tuotteita.

Alkusanat

Jahas, blogi pystyssä. Se, jaksanko tänne jatkossa tarpeeksi kirjoitella nähdään myöhemmin. Ja onko tästä loppujen lopuksi mitään iloa?

Jokainen kirjoitus on sen hetkinen ajatus aiheesta. Jos myöhemmissä kirjoituksissa kirjoitan muuta, olen siis kääntänyt takkini ainakin osittain tai sitten vain sillä kyseisellä hetkellä näen asian toisin. Totuuksia nämä eivät ole eivätkä tule olemaan. Nämä ovat vain yhden viskiharrastajan viskin sumentamia ajatushäivähdyksiä.

Kommentoi, ole samaa mieltä, ole erimieltä, ole mieltä. Pääasia on pysyä asiassa eli viskin ympärille liittyvissä aiheissa.