sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Uisge. X. 2020. Piste.

Uisge X. on vietetty. On se vaan edelleen hieno ja leppoisa tapahtuma. Erittäin iso kiitos ja nöyrä kumarrus erityisesti UISGEn tiimille! Lisäksi tietysti kiitos kaikille maahantuojille, tislaamoille ja muille esittelijöille. Lopulta Uisgen hengen kuitenkin luovat osallistujat, jotka luovat leppoisan ja yhteenkuluvan tunnelman tapahtumaan. Tosin nyt pieni terveinen perjantaina osallistuneille parille herralle, jotka uhittelivat hoitavansa tiensä eteenpäin kyynärpäillä leukaan ja havainnollistivat puhettaan ihan konkreettisesti. Onneksi kuitenkin tuolloin tyhjässä tilassa. Tuollainen puhe EI kuulu Uisgeen, mutta onneksi en ole kuullut, että uho olisi siirtynyt käytäntöön.

Joku on saattanut ihmetellä tämän vuoden graafisessa ilmeessä, miksi X:n jäljessä on piste. Eikö X itsessään ole jo järjestysnumero? Onko se virhe? Ei, se ei ole virhe ja sillä pisteellä on myös merkitys. Merkitys voi olla isompikin kuin moni osaa odottaa.

Palataan tuohon pisteeseen myöhemmin ja katsotaan ensin, mitä tämä vuosi tarjosi Siepon mielestä. Ennen festareita pelkäsin hiukan, miten tämän vuoden maksujärjestelmä toimii. Olin onneksi pelkoineni aivan väärässä, ja kaikki on kuulemma mennyt ihan hyvin. Itselläni Google Pay lopetti toiminnan jossain vaiheessa, mutta onneksi kortin lähimaksu toimi koko ajan. Ymmärtääkseni mitään isoja ruuhkia ei muodostunut, vaikka kuittikone lauloi ja välistä piti naputella se PIN-koodikin. Ja onhan tuotiliote myös hauskaa luettavaa, kun lista jatkuu ja jatkuu listaten "pieniä" (suhteellinen käsite välillä) ostoksia perätysten.

Viskit? Kaikkia en maistanut, joten jätetään luettelematta sen tarkemmin. Hienoja irkkuja, skotteja, suomalaisia, jenkkejä ja mitä niitä nyt olikaan. Erinomainen mahdollisuus maistaa uutta, erilaista ja laajentaa omaa makumaailmaa. Siihen Uisge on erinomainen mahdollisuus.

Perjantain tunnelmaa
Vanha toimi jo yhdeksännen kerran Uisgen kotina. Itse tapahtuma toimii edelleen samalla tavalla kuin ennenkin. Tupa on täynnä viskien ystäviä, meininki on iloinen, ja koko sali on pelkkää viskin tuoksua. Valitettavasti vettä oli tänä vuonna tarjolla vain toisessa päädyssä salia. Lavan edessä olisi pitänyt olla kaksi vesipistettä, kuten aiempinakin vuosina (kuulemma astioita ei ollut enempää). Cafen buffa oli kyllä hyvä, mutta jälleen mietin se hintaa. Valitettavasti osallistujilla ei taida olla muuta vaihtoehtoa, jos haluaa syödä kunnolla. Niinkuin olen ennenkin todennut, tuohon pitäisi saada muutosta!

Mutta muutama asia on jatkossa ehdottomasti korjattava!

a) Uisgen viestintään on saatava muutos! Ei voi olla, että nukkavieru blogisti kerää joka vuosi nukkavierun infosivun, jossa fonttikin vaihtuu miten sattuu kesken sivua (hups, sori siitä). Toivon todellakin, että tämän vuoden infosivuni oli VIIMEINEN kerta. Nyt joku oikeasti mukaan Uisgen organisaatioon laittamaan simppeli nettisivu kehiin, hyödyntämään sosiaalisen median kanavat ja pitämään yllä ajantasainen tieto suoraan organisaatiosta. Nyt infon tieto on kerätty eri lähteistä ja kysymällä kysytty.

b) Tastingit. Ei voi olla jatkossa niin, että tastingit tulevat myyntiin viime tipassa. Ennen kaikkea nyt ne, jotka haluavat tastingin pitää Uisgessa, ottavat ryhtiliikeen! Tastingien pitäjät pitävät jatkossa huolen, että tasting on kunnossa ja sovittu ainakin 3 viikkoa ennen tapahtumaa. Jos ei ole, se jää pitämättä! Tänä vuonna nähtiin, mitä tapahtuu, kun se tastingien ilmoitus ja myynti jää viimetippaan. Lippusotkua ja epäselvyyttä! Lisäksi aikasempi ilmoitus palvelee niitä osallistujia, jotka haluavat miettiä, kumpana päivänä voisi tulla. Oikeasti tastingien pitäjät, nyt kuntoon asia, josta on valitettu monta vuotta!

Niin, se piste siinä X:n perässä. Piste kuvaa jonkin loppua, ja tällä kertaa se tarkoittaa yhden aikakauden loppua. Pahimmillaan se tarkoittaa, että nyt oli viimeinen Uisge. Kyllä, luit aivan oikein. Se voi tarkoittaa myös sitä, että nyt Uisgen on tarkoitus uudistua, ja miettiä itsensä uudelleen. Todellakin toivon, että se tarkoittaa uudistumista, eikä loppua. Ja ei, en vitsaile. Uskokaa pois.

Mitä uudistuminen voisi tarkoittaa? Ainakin edellä maininut ongelmat pitää korjata, eli siitä on hyvä aloittaa. Paikka? Uisge ei ole Vanhan tapahtuma, vaan se on järjestetty siellä. Mikäänhän ei sido Uisgea nykyiseen paikkaan, eli paikan vaihto voisi tuoda uuden ilmeen tapahtumaan. Paikan vaihto ei missään nimessä ole välttämättömyys, mutta se olisi mahdollisuus aloittaa "alusta". Metron varrelta voisi löytyä hyviäkin vaihtoehtoja niin idästä kuin lännestäkin ilman, että matka-aika kasvaisi yhtään kohtuuttomaksi kauempaakin tuleville.

Ja sen pisteen spekulointi ei ole vain Siepon spekulointia. Se piste on siellä tarkoituksella, eikä Sieppo ole sitä sinne laittanut. Oli uudistus sitten pieni tai iso, toivon todellakin että Suomen viskihörhillä on jatkossakin vuosittainen tapahtuma, missä harrastajat ja kuluttajat pääsevät suomalaisten tislaamojen ja maahantuojien kanssa samaan tilaan. Maistelemaan, haistelemaan ja juttelemaan.

ISO kiitos jälleen kerran palautteesta, jota sain pitämästäni infosivusta sekä höpinöistäni yleisesti. Lämmittää todella paljon, ja ne kiitokset ovatkin muuten ainoa ja oikea palkka, mitä saan ja haluan tuosta infosta ja blogista



lauantai 21. joulukuuta 2019

Pohjanmaan kautta

Tarkkaavaisimmat lukijat ovat saattaneet huomata, että blogin päivitystahti on ollut todella railakas. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, mitä tämän blogin kanssa pitäisi tehdä. Pitäisikö ottaa "blog kill" -kuva, postata se someen ja todeta, että loppu on ja heittää jutut bittiavaruuteen?

Omalta osaltani into blogin kirjoittamiseen on tipahtanut todella alas, varsinkin kun viime aikoina osallistumiset tastingeihin ovat jääneet todella vähiin. On myös monta muuta asiaa, jotka pahasti häiritsevät harrastamista. Lisäksi väsyminen harrastuksessa liittyy blogin kaikkien aikojen toisen postauksen tapaiseen ilmapiiriin (tislaamoita mainitsematta). Varsinaisesti en ole stressannut kirjoittamattomuuttani, mutta ehkä se on parempi sanoa ääneen, tai siis kirjoittaa, että blogin loppu taitaa olla lähellä. Somen puolella aion kyllä edelleen olla häiriköimässä.

Mutta ennen loppua pistetään vielä kerran epävirallinen UISGE-info tulille, kun ei sitä virallistakaan näy. Jokaisesta(!) Uisgesta olen tähän mennessä kirjoittanut infon, joten sen takia vielä (ainakin) kerran juhlavuoden kunniaksi jaetaan tietoa, jota saan haalittua kasaan. Mutta omat höpinäni kymmenennestä Uisgesta Uisgen jälkeen ovat näillä näkymin ne viimeiset sanat tänne. Saatan kirjoitella ennen Uisgea pienen yhteenvedon ajasta, jolloin blogia olen kirjoitellut. Tai sitten Uisgen jälkeen. Sekavaa? Hyvä, itsekään en tiedä. Jos jotain haluat kysyä, niin nyt on viimeisiä hetkiä. Saatan vastata, tai saatan olla vastaamatta. Saatan kirjoittaa yhteenvedon, tai saatan olla kirjoittamatta. Kymmenennen Uisgen maissa kuitenkin näillä näkymin tulee blogille piste. En sano, että "ei koskaan", sillä jos joskus into palaa niin palataan sitten.
.





keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Siepon Uisge 2019

Aloituksen hetki
Uisge on taas taputeltu, ja höpinän kirjoitus vain meinasi jäädä. Takana on yhdeksäs Uisge, eli ensi vuonna on juhlavuosi. Kun olen aiempina vuosina tapahtuman jälkeen kysellyt seuraavan vuoden tilannetta, on aina vastattu EHKÄ-muodolla. Tänä vuonna jo järjestäjien puolesta tuli aika selvä kyllä ensi vuodelle. Mikäpä sen hienompaa!

"Muuttumaton, muuttuva Uisge". Näin lukee vihkossa, ja minusta tuo kitetyttää Uisgen nykymeiningin täydellisesti. Uisge on selkeästi löytänyt oman tapansa toimia, ja homma toimii hyvin. Toki aina pieniä viilattavia kohtia löytyy, mutta kokonaisuutena ei valitettavaa. Ja samalla kun Uisge pysyy samanlaisena, se myös muuttuu sopivasti. Sopivan vähän, että vanhat siepot eivät hätkähdä, sopivan paljon, että jaksaa tulla uudelleen.

Glenlivetin laatua.
Single caskit ovat välillä huikeita!
Itse en kaipaa mukaan yhtään enempää oluita, kuin mitä tänä vuonna oli. Vähempikin riittäisi. Kyseessä on kuitenkin VISKI-tapahtuma. Toki rommit, oluet, grapat, tequilat ovat tervetulleita hyvin pienessä mittakaavassa, mutta toivottavasti niiden osuus ei ala lisääntyä. 

Viskien hinnat, pääsääntöisesti, olivat jälleen maltillisia. Hyvä esimerkki oli Uisgessa 3€ maksanut maistiainen pullosta, joka maksaa Alkossa n. 200€. Kiitos myös Pikkulinnulle, että se tuo vähän vanhempaa tavaraa tarjolle, vaikka maksukortti ei siitä niin tykkääkään. Iso kiitos  maahantuojille, järjestäjille ja ennen kaikkea osallistujille.

Minulle Uisgessa parhainta on maistaa uusia juttuja; pari uutta tislaamoa tuli lisättyä listalle, löysin vähemmän pitämästäni tislaamosta hyvän pullotteen, jäi iso odotus suomalaisesta juhlaviskista jne. jne. Kannattaa maistella avoimin mielin, ties mitä löytää. Myös mielipiteiden vaihto oli hauskaa, kun muutaman pullon luona osa oli haltioissaan, osa ei niinkään. Makuasia, paras väittelyn aihe!

Compass Box. Juvenilen
oli omalla kohdalla yksi parhaista.
Vielä kerran iso kiitos saamastani palautteesta info-sivustani. Ja korostan edelleen, että en ole mukana tapahtuman järjestelyissä ollenkaan, ja sivun pitäminen on puhdas harrastus ja pontimena halu jakaa tietoa harrastajille. Lauantaina jonotin sateessa muiden mukana sisälle. 

Joka vuosi olen toivonut, että se vuosi olisi viimeinen vuosi, kun pidän info-sivua. Lopetan sen kirjoittamisen enemmän kuin mielelläni vaikka heti, jos Uisge pystyy tekemään viralliset sivut. Lupaan kuitenkin, että info-sivu tulee ensi vuonnakin, jos sille on tarvetta. Ulkoasuun en silti aio panostaa enempää, vaikka onkin juhlavuosi.

Sláinte!
Osittainen yllätys. Positiivinen sellainen!
Pitihän se maistaa,
että mitä voisi ehkä odottaa omalta kimppatynnyriltä.
HDCO.
Kuvasta puuttuu uusin VYS:n juhlapullo (kuvat epäonnistuivat)
Mallaswhiskyseuran 20yo juhlapullo.
Omar.
Mandariinibrändyssä lopeteltu oli mielenkiintoinen. Osa piti, osa ei.
Teerenpelin tuleva juhlaviski.
Ainakin itselläni toimi todella hyvin.
Molempien iltojen viimeinen. Jälleen.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Kanadalainen kattaus, sokkona osa 2


Saatekirje
9+1 kanadalaista viskiä kulkeutui Kanadasta Savon kautta Siepolle. Tätä kirjoittaessani en siis tiedä, mitä tuo 9+1 tarkoittaa, sillä "+1" tarkoittaa samplea, joka kuuluu mukaan, ja toisaalta ei kuulu. Savolaisena en voi kuin arvostaa toisen savolaisen kieroa ilmaisua. Tai ainakin vielä tässä vaiheessa arvostan, kun samplet ovat maistamatta.

Käsky oli maistaa samplet ja kirjoittaa juttu ulos, ennen kuin saan tietää, mitä missäkin pullossa oli. Eli tämä juttu päivittyy lähiaikoina viskien nimillä. Arviot on kirjoitettu ihan sokkona.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun pääsen kosketuksiin yllättäen kanadalaisten viskien kanssa. Toisella kerralla mentiinkin jo sokkona, ja silloin otin homman ihan liian vakavasti. Nyt menen ihan rennolla asenteella. Maistelen kaksi kerrallaan ja merkitsen nuotit ylös. Kun kaikki on kertaalleen maistettu, maistelen ne uudelleen eri kattauksilla, ekan kierroksen parhaat keskenään ja alempi kasti keskenään. Tai jotain sinne päin. En edes yritä arvata mikä mikin voisi olla, sillä suurin osa on varmaan minulle uusia. Jos menee ihan pieleen, niin menköön, maine tuskin kärsii sen enempää kuin ennenkään.

Tämän jälkeen viskejä lasiin ja nokka punaiseksi.

(T = tuoksu. M = maku jälkihöyryineen. K = kommentti. V = viski)

#1

T: Rommin vivahteita (rommilopetus?), timjamia, tummaa sokeria, kellaria, maitosuklaata

M: Sokeria, mentoholia, jotain jouluista maustetta, taas rommia, kitkerä loppu.

K: Aika sekavan oloinen ja rommin tyyliset vivahteet häiritsivät. Juotava, mutta en innostu.

V: Wayne Gretzky No. 99 Ninety Nine Proof Cabernet Sauvignon Finish, 49.5%

#2

T: Nuoren oloinnen, puuta, ruohoa, alkoholia, valkopippuria, ruista(?), jotain likaisuutta

M: Makeahko alku, pippuria, kerman fiilisä, puta, kellaria, timjamia (aseöljy)

K: Mieto, likainen, nuori ja aika hyökkäävä puu maussa. Yes, but no, but yes, but no...

V: Lucky Bastard 4 Years Old Saskatchewan Single Malt Whisky (Dec 7, 2012/Feb 13, 2017), 1st Fill Bourbon Barrel, 327 bottles, 46%

#3

T: Vaniljakastiketta, viljaa, tuoretta ruohoa, parfyymimäinen

M: Toffeekarkkia, aika makea, vaniljakastiketta, hitunen puuta

K: Simppeli, mutta tasapainoinen. Karkkia, ja omalla tavallaan yksinkertainen kaikessa hyvässä. Ehkä hitusen liian makea, mutat ei paha ollenkaan. Ei hyvä tarkoita aina makuja potenssiin sata tai äärimmilleen vietyä savua tai sherryä. Yksinkertaiselle yksinkertainen toimii. Ostaisin. TOP 3:ssa.

V: Two Brewers Yukon Single Malt Whisky Peated Release 03, 1st Fill Bourbon Barrels, 1750 bottles, 43%

#4

T: Viljaa, banaania, mieto, hitunen puuta

M: Makea, puhtaan viskin oloinen, puuta, jäätelöä, viljaa lopussa. Jotain marjaisuutta.

K: Miellyttävä. Jälleen simppeli viski, mutta toimii kokonaisuutena. Tasapainossa. Ostaisin! TOP 3:ssa.

V: Shelter Point 5 Years Old British Columbia Single Malt Whisky, Inaugural Run 2011/2016, 46%


#5

T: Pölyä, kellaria, alkoholia, jotain viinimäisyyttä(?), puuta ja katkera tuoksu kun leikkaa kukkien varsia ennen maljakkoon laittoa (joo, tämä mielikuva tuli, on siis ostettu joskus kukkiakin).

M:Tylsä, pölyä, kitkerä ja hitunen suklaisuuttaa.

K:Tunkkainen, ei lähde ollenkaan lentoon. Yksinkertainen, ja ei tasapainossa. Setin huonoimpia.

V: Collingwood Double Barreled Maplewood Stave Finish, 46%

"Perhepotretti"
#6

T: Sitrusta, sitruunapippuria, parfyymiä, hitunen puuta, ruista(?), mentholia(?) ja jokin outo, tuttu ja vähän likaisen oloinen tuoksu (olipa kuvainnollista, wohoo).

M: Mausteita, makeasta kuivaan, karmainen tekstuuri, vaniljaa ja sitten - pahus - saippuamaisuutta

K: Mielenkiintoinen, mutta lopun saippuan fiilikset petti. Jokin tökki muutenkin. Sinne keskikastiin kai.

V: Dillon’s Three Oaks 100% Ontario Rye Whisky Batch 2, 43%

#7

T: Tummaa sokeria, rommia.

M: Makea, rommia, ihan liian makea

K:Täh, tässäkö kaikki? Tylsä rommimainen makua ja siinä kaikki. Pahnan pohjimmaisia, ellei pohjimmaisin.

V: J.P. Wiser’s 15 Years Old, 40%

#8

T: Aika puhdas, ruis(?), hitunen pölyisyyttä, punaisten marjojen vivahteita ja ehkä luumua. Ainoa, jossa vaikuttaisi olevan vivahde savua tai paahtuneisuutta.

M:makeasta kuivaan, suklaata, vaniljaa, kermaista tekstuuria, ihan kuin jotain viinimäisiä nuotteja, puutakin

K:Jotenkin mitäänsanomaton, vaikka löytyykin juttuja. Sinne ylempään keskiluokkan.

V: J.P. Wiser’s Union 52 – A Blend of 15 Year Old Canadian Whisky and 52 Year Old Highland Single Malt Scotch Whisky, 45%

#9

T: Parfyymiä, hitunen liimamaisuutta, konjakkia? Olisiko konjakki(brändy)lopetettu, valkosuklaata

M: Vetinen,vetinen vetinen. Lyhyt, makea ja jotain kuohukermaan viittaavaa.

K: Tuoksu on brandymäinen, ja maussa ei oikein mitään. Ei jatkoon.

V: J.P. Wiser’s Canada 2018 19 Years Old, 16000 bottles, 43.4%

#10

T:tumman oloinen, viljaa, hedelmiä. Tukossa.

M:BOOM! Voimakas, makea, pippurinen, mausteita, hitunen puuta, kermainen tekstuuri

K:Tuoksu ei valmistele makuun ollenkaan. Maku on ISO, jykevä, monipuolinen ja silti tasapainoinen. Setin parhaimmistoa, ostaisin! TOP 3:ssa

V: Amrut Single Malt Indian Whisky PX Cask #2701 (Jul 2009/May 2015), Unpeated Indian Barley, 540 bottles, Exclusively Bottled for Canada, 56.5%

-----------------------------

Kolme nousi muiden yläpuolelle, ollen oikein nautittavia ja hyviä. Ei mitään maatamullistavia, mutta sopisi kaappiini tämän perusteella milloin vain. Muutama taas oli aika heikkoja. Eivät ne pahoja olleet, mutta eivät nautintojakaan (lue: "jos tarjotaan, en sylje lasiin").

Loppukommentti, kun viskit tiedossa:

No niin. Sokkona kun mennään niin sokkona mennään. Ekan kanssa rommin mielikuva oli niin voimakas, että en päässyt siitä millään eroon (kävin jopa nuuhkaisemassa rommipulloa sen takia). Jostain syystä löysin rukiin tyylistä vaikutusta useammasta, kuin missä sitä olisi pitänyt olla. Ehkä ennakko-odotus jälleen, kun oli kyse Kanadasta.

Kaikkia on vielä 1cl jäljellä. Pitää maistaa kaikki vielä kerran kun nyt tietää, mitä laseissa on. Omassa vihkossani on jokaisen viskin kohdalla pidempiä kuvauksia, nyt kirjoittelin tänne vain ne, joissa on jotain järkeä muillekin kuin vain minulle.

Sokkoteistin on kyllä loistava tapa pitää jalat maassa ja opetta hyvin nöyryyttä.

Kiitos Jukka!

Kuva nätimmistä pulloista (Jukka)
Pussiviskit

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Juhlien loppulasku

Mitä jäi käteen paluusta kolmen (4) ensimmäisen viskin pariin? Vuoden 2017 viskibudjetti otti ison loven heti alkuun, mutta nyt sanon, että kannatti. Sen verran monta vuotta olen miettinyt tätä paluuta, ja nyt oli hyvä (teko)syy.

Lagavulin 16 oli positiivinen yllätys. Tämän päivän versio ei ollut niin kaukana menneestä kuin pelkäsin. Nykyinen 16-vuotias on edelleen hyvä viski. Ei ihan niin upea kuin vanha, mutta rinnakkainmaistelussa vain löytää ne erot helpommin. Ilman muuta uudelle on paikka kaapissa.

Laphroaig oli jo lähellä järkytystä. Sen 10-vuotias on aivan eri viski tänään kuin se oli 90-luvulla. Vanha oli savuinen, mutta myös hedelmäinen ja monipuolinen. Upea viski. Uusi on vain savua ja savua ja teollisuutta. Ei toimi minulla ollenkaan, paitsi BBQ-soossissa. Eka siemaisu vanhaa oli todella paluu alkuhetkiin.

Macallan. No, 90-luvun Macallan vain ON The Macallan. Sherryviskejä, ei pommeina, vaan upeina viskeinä. Rinnakkainmaistelussa vanha 10-vuotias toki jää vanhan 12-vuotiaan jalkoihin, mutta yksinään on mainio maisteltava. Vanha 12-vuotias on [pala kurkussa, tippa linssissä]...

Macallanin 10-vuotiaan hinta aikoinaan euroissa taisi olla n. 30-40€ ja 12-vuotias jotain 50-60€. Jos jollakin on tarkempi muisti hinnoista tai hinnastoa niin laittakaa ihmeessä kommentteihin. Korjaan sitten.

Nämä viskit siis houkuttelivat minut pimeälle puolelle, ja näiden maku on toiminut minulla referenssinä kaikki nämä vuodet.

Ymmärrän täysin, että jos on kietoutunut viskien pauloihin vaikkapa 2010-luvulla, on viskien maku ollut erilainen ja lähtötilanne on eri. Olisivatko nykypäivän viskit vieneet minut mukanaan? En tiedä! Tai olisiko 90-luvun viskit vieneet mukanaan sen, joka aloitti 2010-luvulla? En tiedä.

Mutta mikä parasta, kumpikin aloituskohta on yhtä arvokas. Lähtötilanteen makumaailma on jonkin verran erilainen, ja tästä johtuen tämän päivän viskeihin on tietysti erilainen asennoituminen. Kummallakin yhtä oikea, sillä "nollataso" on vain erilainen.

Onkin hyvä, jos pystyy maistelemaan vanhempia pullotuksia, niin pääsee tekemään vertailua nykypäivään. Mutta on tärkeää myös maistella uusia viskejä, sillä viskiteollisuus kehittyy koko ajan. Itselleni 90-luvun viskit ovat ne rakkaimmat, mutta en aio jumahtaa menneeseen. On tärkeää pysyä mukana ja hyväksyä muutos, sillä ilman muutosta ei olisi uusia makuja, tuoksuja ja hyviä väittelyitä.

Makua, ei määrää.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Sherryiset muistelut

Lupasin viime vuonna aukaista kaikki juhlaviskini ja savuinen kattaus tulikin tehtyä hyvissä ajoin. Sherryisten kanssa meni hiukan viime tippaan,  sillä Macallanit aukesivat lopulta  vasta vuoden viimeisenä päivänä, ja tämän höpinän kirjoittaminen on vain kestänyt ja kestänyt.

Macallan on minun makunystyröitäni lähellä, tai ainakin oli. Harrastuksen alkuvuosina 90-luvulla normaalit 10- ja 12-vuotiaat olivat sherryisten viskien ns. "se lähtötaso", mihin monia muita verrattiin. Lisäksi 18-vuotiaat ja CS-versiot Macallanilta olivat todella hienoja viskejä. Sittemmin Macallanien laatu tuntui laskevan, Fine Oak oli minulle pettymys ja koko brändi alkoi mennä hienostelun, ja jopa elitismin suuntaan. Toki monia Macallaneja tuli maistettua, mutta ne jäivät vain merkinnöiksi nuottikirjaan.

Aika oli siis palata harrastuksen alkunesteeseen ja avata 10- ja 12-vuotiaat 1990-luvulta, ja uusin 12-vuotias Sherry Oak ja maistella ne rinnakkaain puolisokkona.

Tuoksussa uusi 12-vuotias pärjää kohtalaisen hyvin vanhalle 10-vuotiaalle. Tosin uuden 12-vuotiaan paljastaa esille tuleva alkoholin tuoksu ja pahvimainen tunkkaisuus. Vähän yksinkertaisen oloinen. 10 on raikas, tasapainoinen sherry, jossa mukana mausteisuutta ja hedelmiä.

Maussa vanha 10-vuotias on sitten selkeästi nykypäivää parempi. Uusi on ohuemman oloinen, nykypäivälle ikäparadoksimaisesti nuorempi, vaikka on vanhempi. Alkoholi puskee lopussa läpi. Vanha 10 on tasapainoinen, sherry on viskissä mukana koko ajan ja kantaa hyvin. Ei mikään sherrypommi nykymittareilla, vaan hienosti kypsytetty ja tasapainoinen. Jopa kevyt viski.

Mitä vanha 12-vuotias sitten tarjoaa? Tuoksu on sherryn juhlaa. Nahkaa, mokkaa, rusinaa,... hetken jopa käy tunne, kuin tuoksuttelisi tyhjää sherrylasia, ei viskiä. Upea, syvä tuoksu. Suussa öljyinen alku, ja sitten sherry pääsee valloilleen. Yllättävän kuivan oloinen, ja maussa taas nahkaa, hedelmiä ja mustaa kahvia. Pitkä. Mutta ei taaskaan nykypäivän mittareilla sherrypommi. Sherry ei jyrää, vaan on viskin kanssa hienossa liitossa.

Vaikka nykypäivän 12 otti lukua jo vanhaa 10-vuotista vastaan, ei ero ollut kuitenkaan niin järkyttävä kuin odotin. Ihan kelvollinen, ja tarjoaa paljon hyvää. Mutta ei niin hyvää, että kaipaisin sitä kaappiini.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Alusta kurkkuun

Kuluttajia kiinnostavat nykyään entistä enemmän tuotteen eettisyys, raaka-aineiden alkuperä, jäljitettävyys, ja myös tuotannon olosuhteet.

Esimerkiksi Ardnamurchan Distillery lisää pulloihinsa QR-koodin, jonka avulla kyluttaja voi saada tietoa raaka-aineiden aluperästä aina ohran viljelijään saakka. Tämä on myös arvokas ja tehokas markkinointikeino.

Olisi todella hienoa, jos suomalaiset tislaamot (ja miksei myös panimot) olisivat tällä saralla eturintamassa. Tuotteesta saisi tietää sen raaka-aineiden alkuperän ja parhaimillaan jopa raaka-aineen alkuperäisen sijainnin. Oli sitten kyseessä ginin mauste tai maltaan toimittaja. Yhdelläkään tislaamolla ei ainakaan vielä taida olla omaa mallastamoa, joten ohran suhteen ei taideta vielä päästä tilalle asti, mutta ehkä joku päivä.

Tietenkään en tarkoita, että reseptien sisältöä pitäisi aukaista, vaan raaka-aineiden alkuperä. Olisihan se hienoa, jos joku päivä viljelijä voisi ylpeänä kertoa, että tuo viski on tehty hänen ohrastaan tai katajanmarjat voitaisiin kohdistaa tiettyyn alueeseen.

Ei, kaiken ei tarvitse olla kotimaista. Jos tuote on hyvä, ja ettisesti kestävä, ei raaka-aineen alkuperämaalla välttämättä ole sen suurempaa merkitystä. Kysymys on läpinäkyydestä, rehellisyydestä ja kuluttajan arvostamisesta. Ilman kuluttajia ei tuotteella ole tulevaisuuttakaan.

Miten on? Haastan olemaan rohkea!