Vaivutaan vielä hetkeksi nyyhkimään, mutta tämän jälkeen surkuttelut ja nyyhkimiset loppukoon ja aletaan keskittyä taas enemmän asiaan. Toki vielä jossain vaiheessa kirjoitan haastattelun puhtaaksi ja varmasti palaan menneeseen.
Matka takana (32h ovelta ovelle) ja aikaerostakin ollaan toivuttu, ainakin melkein, sillä viimeinen ilmainen tuliainen (flunssa) vielä vaivaa. Ekat kulttuurishokit on koettu, mutta ilahduttukin olen huomattuani muutoksia poissaoloni aikana. Nyt Viskisieppo lipsahtelee välistä jalojen juomien ulkopuolelle (pahoittelut), sillä välistä pitää syödäkin, ja mikä hyvän janon käynnistäisi paremmin kuin hyvä ruoka.
Kulttuurishokki 1: Vihannes- ja hedelmätiski. Homeisia, kuivuneita ja nahistuneita tuotteita. Hinnat hipoo pilviä. Pakko ostaa paljon, vaikka tarve olisi vain yhdelle selleritikulle...
Kulttuurishokki 2: Ainiin, kassalla piti pakata tuotteet itse pussiin ja vihannekset piti itse punnita siellä jossain...anteeksi, anteeksi...
Kulttuurishokki 3: Lähi-Alkon viskivalikoima. No, myönnettävä on, että totuin ehkä vähän liian hyvälle, mutta kun kerran on hemmottelun makuun päässyt niin pilalle pilattu kakarahan sitä on.
Kulttuurishokki 4: Palvelualttius. Anteeksi kun olen olemassa, mutta kun olisi pakko ostaa jotain...[Edit 08.05.2007] Miksi ihmeessä ihmisen pitää olla asiakaspalvelutehtävissä, jos asiakkaan palveleminen tuntuu olevan maailman ikävin tehtävä? Loistava päivä meni pilalle, kun piti yrittää hoitaa puhelimitse virastoasioita ihmisen kanssa, jota homma ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tai ollut tippaakaan halua auttaa. Ystävällisyyskään ei auttanut. Saisinpa NZ:n ystävällisyyden ja palvelutaidon tänne ja pian!!!
Mutta lopetetaan valittaminen ja otetaan ilonaiheitakin...
Ilonaiheita 1: Lähi-Alko. Viskivalikoima. Totta! Se on parantunut huomattavasti siitä, mitä se oli ennen muuttokautta. Ja ei se viskin hinta niin kamalan korkea ollutkaan. Olutvalikoima. Ei paha, ja paljon uusia mukavia tuttavuuksia. Tosin Uuden-Seelannin oluet puuttuivat, missäs ne nyt olikaan...
No mutta hei, otsikko oli "Nyyh", joten eipäs iloita liikaa. Kunhan tässä taas pääsee normaaliin rytmiin niin pitää yrittää palata viskien pariin. Tuliaisetkin odottavat vielä aukaisuaan kaapissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti