Onpa näköjään vierähtänyt tovi edellisestä kirjoituksesta. Myönnettävä toki on, että viskirintamalla on ollut äärimmäisen hiljaista. Ainoastaan on kaapin sisältöä tullut täydennettyä hiljalleen.
Kaapin sisältöä katsoessani huomasin, että joukkoon ei ole ilmestynyt ainoataan viskiä, joka olisi jokin lopetus. Kaikki ovat saavuttaneet täyteläisen ikänsä bourbon tai sherry -tynnyreissä. Tuo suuntaus on kyllä ollut itselläni havaittavissa jo pidempään. Jo jonkin aikaa olen tietoisen tietämättä karttanut lopetuksia, ja en ole ollut juurikaan ihastunut eri lopetusversioista, joita toki on kuitenkin tullut maisteltua.
Miksi nyt tehdään niin paljon eri lopetuksia? Ensin vaivalla kypsytetään hienossa bourbon-tynnyrissä useita vuosia ja sitten lopuksi laitetaan puoleksi vuodeksi sherryyn, porttiin tai mihin nyt keksitäänkin. Miksi? Mitä sillä tavoitellaan?
Markkinointi ja massamyynti, väitän minä. Pyöristetään viski lopussa vastaamaan suuremman kuluttajakunnan tottumuksia, kun samalla voidaan miellyttää bourbon- ja sherrykypsytyksen suosijoita ja välistä laittaa savu ja turve mukaan niin meillähän on viski, joka käy missä ja milloin vain minkä kanssa tahansa.
No, ihan noin yksiselitteinen asia ei varman ole, mutta uskoisin että takana on suuremman yleisön miellyttäminen silti. Viskiteollisuus on kuitenkin teollisuutta ja liiketoiminnan tarkoitus on olla voitollista. Mites tuo muuten eroaa kylmäsuodatuksen ideasta? Sama tarkoitus takana, mutta kylmäsuodatus on nyt markkinoitu "pahaksi", kun taas nämä lopetukset "hyviksi", erikoisiksi versioiksi. Eikö molemmissa tavoissa ole sama taka-ajatus? Viskin tekemisestä helpommin myytäväksi.
Voisin siis provosoivasti väittää, että lopetus pilaa viskin. Se ei ole se viski puhtaimmillaan, miksi se tislattiin ja (ehkä) alunperin suunniteltiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti