Mallasviskeissä on perinteisesti käytetty luonnonkorkista tehtyä korkkia (häiritseekö ketään muuta tämä korkittelu?), joka on valitettavasti epäluotettava menetelmä. Olisiko siis viskiteollisuuden aika ottaa mallia uuden maailman viinitiloilta? Siellähän on lähdetty rohkeasti käyttämään metallisia kierrekorkkeja, joiden tiiviys on (lähes poikkeuksetta) erinomainen ja virheellisiä kappaleita tulee todella harvoin vastaan. Tai jos on pakko pysyä "perinteisessä" korkkimallissa, olisiko korkin korkki sitten parempi olla synteettistä. Onko luonnonkorkin statusasema niin vahva kuluttajien mielessä, että viskin laatu tippuu jos siinä on kierrekorkki? Olisiko meillä kuluttajilla itse asiassa nyt tehtävä vaatia parempia korkkeja, että voimme luottaa aina ostamaamme tuotteeseen?
Itse uskon hyväksyväni kierrekorkin mallasviskissä tulevaisuudessa, tai vaikka heti. Johan se säilyttää avatun pullon sisällönkin paremmin, kuin hapertunut korkki korkissa...
3 kommenttia:
Osa nautintoa on se *plop* ääni kun korkki irtoaa, ääni siitä että sekkailu on hyvin lähellä.
Tuota kommenttia odotin, kiitos. :-)
Mutta se *plop* ääni oli aika kaukana kun tuon pullon avasin ja näin korkin tilanteen. Sanomani sana taisi kyllä alkaa samalla kirjaimella ("p"), mutta siihen yhtäläisyys jäikin.
Mutta olen samaa mieltä kanssasi. Onhan sinä oma "viskiromantiikka" kyseessä, kun sen korkin *ploppauttaa* ja hulauttaa lasillisen...
Saathan sen "plop" äänen myös koukistamalla peukalon pään pullon suulle ja oikaisemalla peukalon. Tosin ei toimi kaikissa pulloissa (esim Highland Park), joissa pullon kaulan sisähalkaisija on lähempänä ranteen kuin peukalon halkaisijaa (siis mittaa, ei mitään veistä tms. teräasetta).
Lähetä kommentti