Korkki ilman korkkia on kierrekorkki...

Perinteitä tulee kunnioittaa, sitä en kiellä. Mutta entä jos perinteisen tavan tilalle on keksitty uusi tapa, joka ei ole ainakaan huonompi, tai ei muuta lopputulosta? Tarkemmin sanoen, varmemmin pitää lopputuotteen parempana kuin entinen, perinteinen menetelmä.

Mitä kuvassa on? Jälleen kerran rikkinäinen korkin korkki. Korkki (siis materiaali, mistä korkki tehty) on mennyt rikki, eli koko korkki (esine siis, eli korkki), on rikki. Ja irronnut korkin pala kelluu pullossa viskin mukana yhdessä lukemattoman määrän kanssa korkin paloja (siis 'materiaali'-korkin, tai miksei siis 'esine'-korkin paloja...).

Mallasviskeissä on perinteisesti käytetty luonnonkorkista tehtyä korkkia (häiritseekö ketään muuta tämä korkittelu?), joka on valitettavasti epäluotettava menetelmä. Olisiko siis viskiteollisuuden aika ottaa mallia uuden maailman viinitiloilta? Siellähän on lähdetty rohkeasti käyttämään metallisia kierrekorkkeja, joiden tiiviys on (lähes poikkeuksetta) erinomainen ja virheellisiä kappaleita tulee todella harvoin vastaan. Tai jos on pakko pysyä "perinteisessä" korkkimallissa, olisiko korkin korkki sitten parempi olla synteettistä. Onko luonnonkorkin statusasema niin vahva kuluttajien mielessä, että viskin laatu tippuu jos siinä on kierrekorkki? Olisiko meillä kuluttajilla itse asiassa nyt tehtävä vaatia parempia korkkeja, että voimme luottaa aina ostamaamme tuotteeseen?

Itse uskon hyväksyväni kierrekorkin mallasviskissä tulevaisuudessa, tai vaikka heti. Johan se säilyttää avatun pullon sisällönkin paremmin, kuin hapertunut korkki korkissa...