Kun tulee puheeksi viskiharrastukseni, minulta kysytään lähes aina samoja kysymyksiä; Miten viskejä voi muka harrastaa? Mitä eroja niissä muka oikein on? Eikö se ole kallis harrastus? Olet siis humalassa joka kerta? Puhun siis tilanteista, joissa keskustelen henkilön kanssa joka ei harrasta viskejä tai tunne minun harrastustani etukäteen. Esimerkiksi työpaikan tilaisuudet, sukutilaisuudet jne.
Nuo neljä ovat minusta ehkä ne yleisimmät, joihin pääsee vastaamaan aluksi. Alkuvastailun jälkeen päästään pintaa syvemmälle.
Single Malt? Blended? Jenkit siis mitä? Mistä tietää mikä on hyvää? Miksi Single malt? Miksi Jenkki? Miksi tämä tuo ja se...? Miten Singel määritellään? Miten blended? Maissia?
Noiden jälkeen yleensä tipahtavat ne vaarallisimmat kysymykset; No mikä on sun suosikki? No mikä minun kannattaa ostaa seuraavaksi?
Aika yleisluonteisia kysymyksiä, eikö? Kerran yksi tuttavani kysyi, että eikö aina kyllästytä vastata noihin samoihin kysymyksiin? Ei todellakaan! Miksi pitäisi kyllästyttää? Minusta on aina mukava viedä viskituntemusta eteenpäin ja vastaaminen aina uudelleen ja uudelleen samoihin kysymyksiin tarkoittaa aina sitä, että uusi ihminen saa hänelle uutta tietoa viskeistä. Ajatellaan vaikkapa peruskoulun opettajaa, joka vuodesta toiseen (vuosikymmenestä toiseen) opettaa aina samoja asioita uusille oppilaille. Entä jos opettaja kyllästyisi vastaamaan/kertomaan samat asiat? Kuka sitten kertoisi asiat? Ohjataan etsimään itse? Mistä? Samalla rikon vääriä käsityksiä viskin ympäriltä, sillä tasting (maistelutilaisuus) ei todellakaan ole itsessään ryyppytilaisuus!
Ai miten niin vaarallisia kysymyksiä ne viimeiset? Siitä yksinkertaisesta syystä, että minulla ei ole hajuakaan kysyjän mieltymyksistä. Miksi siis alkaisin tuputtaa hänelle omia näkemyksiäni (omia mieltymyksiäni), jotka voisivat olla täydellinen katastrofi. Mieluummin kerron eri vaihtoehdoista ja ehkä tyypillisimmistä edustajista ja sitä kautta suosittelen etsimään oman viskin. Sama koskee tasting-tilaisuuksia. Minusta vetäjän ei tulisi liikaa kertoa maisteltavan viskin ominaisuuksista etukäteen, olivat ne nuotit sitten omia tai kirjoista (pois lukien ehkä jos kyseessä on tislaamon edustaja jonka tehtävä on markkinoida tuotetta). Kaikkein vähiten esittelijän tulee tuoda esille omaa mielipidettä "hyvyydestä" ennen maistamista. Kun antaa vastapuolen, oli hän miten kokenut tai aloittelija tahansa, maistaa rauhassa ja tuoda omia kokemuksia/makuja/tuoksuja esille, oppii itsekin aina uutta. Pidin esim. todella paljon muuttoaikana Whisky Guildin tilaisuuksista juuri tämän takia. Michael ei koskaan tuputtanut omia näkemyksiään, vaan enemmänkin pyyti yleisöltä kommentteja. Tällainen vuorovaikutus oli todella palkitsevaa.
Mikä on suosikki loppujenlopuksi? Itse en voi vastata yhdellä viskillä. Minulla ei ole yhtä viskiä, jonka voisin valita aina. Voin kertoa TOP-5:n johon kuuluu parikymmentä viskiä. Toisella hetkellä en Ardbeggia haluaisi ja toisella hetkellä taas Macallan olisi just eikä melkein se mitä pitääkin. Minulle on turha tulla sanomaan jostain viskistä, että se on huonoa, jos itse siitä pidän. Näin ei pitäisi koskaan sanoa kenellekään. Onko sinun suusi muka toisen suun asiantuntija? Esimerkki omasta kokemuksesta; Mukana pullo Ardbegin 17Y viskiä. Yksi ystävistäni ihastui viskeihin sen kautta, toinen ei sitä ole sen jälkeen ole maistanut eikä varmaan maistaisikaan. Piste.
[edit:27.10 kirjoitusvirheitä]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti