Katsahdus menneeseen

No niin, vuosi alkaa olla takana joten Viskisieppo ajatteli tehdä pienoisen katsauksen menneeseen vuoteen omalta osaltaan.

Edellisen vuoden lopussa toivoin viskifestivaalia Suomeen. Vielä ei sitä näkynyt, joten toivotaan sitä seuraavalle vuodelle taas. Jos tarpeeksi usein jaksaa toivoa niin kai se joskus sieltä tulee. Toivoin myös suvaitsevaisuutta viskirintamalla, ja uudistetaan sekin, sillä viski on aina hyvää, jos se omassa suussa siltä maistuu ja jos toisesta se on vähemmän hyvää, niin sitten se on. Pahaa Single Malt -viskiä tuskin on? Tai no, unohdetaan ne sillitynnyrit...;-)

Vuoden aikana yritin aloitella maistissa -osiota, mutta pakko myöntää, että jäi vähän liian vähälle huomiolle. Muutamia yrityksiä tuli tännekin laitettua ja usea jäi vain luettavaksi omaan Ö-mappiin.

Whisky Tour 97 kirja veikin sitten huomion maaliskuun alusta. Urakan alku oli loistava, mutta loppua kohti tahti alkoi hiipua uhkaavasti. Viskisieppo ehkä hiukan aliarvioi urakan koon, mutta sisulla ja viskillä siitäkin selvittiin. Toivottavasti siitä oli iloa lukijoille, sillä itse pidin sen lukemisesta jälleen. Olen erittäin kiitollinen alkuperäisille kirjoittajille luvasta laittaa se kaikkien luettavaksi.

Loppuvuotta kohden Viskisiepon maistelut alkoivat suuntautua entistä enemmän Jenkki-viskien suuntaan. Single Malttien kohdalla tuli kai "motivaation" puute, sillä mitään selkeästi uutta makumaailmaa ei tullut vastaan, vaikka loistavia kokemuksia niistäkin yhtään niitä siis vähättelemättä. Siispä oli taas aika lämmitellä kunnon liekillä vanha rakkaus bourboneita yms. kohtaan, ja onnistuneiden maisteluiden kautta kiinnostus jenkkejä kohtaan on kasvanut lisää. Toki Bowmore -tasting oli tällaiselle harhaoppineelle myös "uutta".

Alko nosti hintoja, ei siis uutta kotirintamalla. Hinnat pääasiassa aika suolaisia. Muutamia ihan hyväkin pullotteita hyllyille ja yksi vain Suomen markkinoille. Oliko mitään uutta tai mullistavaa tuolta osastolta? Eipä tule mieleeni.

Huono-onnisuus. Viskisiepon poikaset kantoivat tarhasta sen verran hyvin viskille vastustuskykyisiä pöpöjä kotiin, että laskujeni mukaan ainakin 5 tastingiä jäi pöpöjen takia väliin. Ei noita muutenkaan liiaksi ole, eli aika paha vuosi tuon suhteen. Hyvää onnea, sitä siis tarvitaan ensi vuodelle.

Virtuaalinen Viskiforum on edelleen se suomalaisen viskisiepon ykköspaikka virtuaalimaailmassa tavata muita peräpohjolan hurahtaneita. Selkeästi havaittavissa pientä sukupolven vaihdosta, kun moni vanha parta on vähentänyt kirjoittelua uusien nimimerkkien vallatessa palstatilaa. Luonnollista kiertokulkua, mutta toivottavasti vanhempi kaarti jaksaa edelleen kirjoittaa arvokasta luettavaa.

Suomen Mallaswhiskyseura porskuttaa edelleen vahvasti, ja varsinkin seuran aktiivijäsenille suuri kiitos viskikulttuurin edistämisestä Suomessa.

Eipä muuta kuin lasit ylös, tuoksut nokkaan ja siemaisu kurkusta alas.

Kiitos lukijoille ja Hyvää Viskivuotta 2010!

Rapakon takaa

Talvisydämmellä Viskiesieppo on taas maistellut lämmittäviä viskejä jenkkien suunnalta. Tutustumisvuorossa bourboneista Rowan's Creek ja Parker's Heritage 27 Y (2nd edition) sekä ruisviskeistä Thomas H. Handy Sazerac (2008).

Rowan's Creek (batch 09-38;50.05%) kuuluu Kentucky Bourbon Distillersien pullotuksiin, kuten aiemmin maisteltu Noah's Mills. Rowanin tuoksu on valloittava sekoitus vaniljaa, manteleita, toffeeta, kermaa mutta maku ei valitettavasti yllä ihan tuoksun lupaamalle tasolle. Kokonaisuutena oikein miellyttävä bourbon ja aika helppo juotava.

Parker's Heritage 27 Y (2nd ed.;48%) on iältään vanhin bourbon, jota Viskisieppo on maistellut. Tämä jykevän oloinen pullo kuuluu Heaven Hill -tislaamon tuotteisiin. Ennakko-odotukset noin vanhan suhteen vaihtelivat pelonsekaisista pettymyksistä korkeaan veisuun. Lopulta sai huokaista helpotuksesta, sillä pullosta vapautui mitä hienoin bourbon. Tuoksu oli aluksi yllättävän alkoholimainen, jossain määrin jopa epämiellyttävä, mutta pian taustalta nousi esille toffeeta, poltettua puuta, nahkaa ja hitunen vaniljaa. Suussa se oli jopa silkkimäisen pehmeä ja jälkimaku todella pitkä ja lämmittävä, jossa leikitteli puuta ja marjoja ja mausteita. Aivan kaukana lopussa kävi hitusen häiritsevä homeinen kellari esillä, mutta kokonaisuutena aivan ykkösluokan bourbon (ehkä pakollakin tuli haettu huonojakin ominaisuuksia). Ehdottomasti Viskisieppo suosittelee, jos bourbonit vähänkään kiinnostavat!

Thomas H. Handy Sazerac Straight Rye Whisky (2008; 63.75%) kuuluu Buffalo Tracen Antique Collectioniin. Tuoksu oli aivan upea ja sitä voisi haistella ties miten pitkään. Tuoksussa joulupiparia, mentolin raikkautta, tupakan lehtiä (kuivatut), makeaa puolukkahilloa ja karvasmantelia. Alkoholi oli yllättävän vähän esillä, kun huomioi prosentit. Suussa ruisviski oli pippurisen ärhäkkä ja pirteä/kirpeä. Loppumaussa ruis iski lopulta läpi viljaisuutena. Makea maku piti mukanaan mausteisuutta (neilikkaa, inkivääriä) ja pippurisuutta. Hieno ruisviski Viskisiepon makuun.

Olipahan taas hieno maistelu ja muistutus siitä, miten uskomattoman monipuolinen viskien maailma voikaan olla.

Jouluviski

Joulu alkaa jo olla nurkan takana ja moni onkin hommannut itselleen jouluviskin. Jouluviski?

Jouluna perinteisesti nautitaan jouluisia juomia, kuten glögiä. Onko jouluviski siis kypsytetty glögitynnyrissä tai viimeistelty hedelmäkakun paistamisessa käytetyssä vuoassa, josta se imee itseensä jouluiset aromit? Vai maustetaanko viski kuin glögi, eli lämmitetään hellalla ja lisätään neilikkaa yms. muuta vastaava. Näin pitkälle ei kuitenkaan taideta jouluviskin kanssa mennä, vaikka täytyy myöntää että kierolla tavalla mielenkiintoinen ajatus. Jos joku kokeilee, reseptit kehiin!

Mikä tekee viskistä jouluviskin. Keskusteluja seuraamalla aika monella se on sherryinen viski. Kaunis, punaiseen vivahtava viski toki käy ainakin värinsä puolesta loistavasti. Ja onhan sherryisten viskien makumaailmakin toisaalta sopiva joulun tunnelmaan.

Mutta entä savuisemmat viskit? Näitä ei tunnuta suosivan niin paljoa, vaikka esimerkiksi Skyen nektari lohen kanssa luo todella hienon makuyhdistelmän. Onko turve ja savu siis huonompi jouluinen maku, vaikka savusauna kuuluu (on kuulunut) monella osaksi Joulua?

Entäpä kevyemmät viskit? Niitä kukaan ei ole tunnustanut hommaavansa jouluviskiksi. Lauletaanhan "No onkos tullut kesä nyt talven keskelle", niin miksei kesäisiä tuoksuja tarjoava viski voisi toimia kuusen kanssa yhdessä tuomaan lämpöä tai täydentämään joulusaunan vastan/vihdan tuoksua?

Bourbonit? Tätä en ole kuullut suomalaisten harrastajien koskaan hommanneen jouluviskiksi. Mutta bourboneistahan voi löytää juuri jouluisia mausteita, joten mikäpä ettei sekin kävisi ihan siinä missä muutkin.

Mutta lopulta taitaa olla kuitenkin niin, että jouluviskille ei löydy sitä ainoaa ja oikeaa määritettä. Jouluviski on jokaisen omaan makuun sopiva talven lämmike ja lahja itselle. Muista myös, että joulu on antamisen juhlaa eli muista jakaaa tilkka lähimmäisesi kanssa.

Oli jouluviskisi sitten mikä tahansa, muista nauttia sitä mieluummin liian vähän kuin liikaa!

Kaikenlaista

Hups, edellisestä höpinästä yli kuukausi. Sitä se teettää kun on kiire koko ajan ja viskit jäävät liian vähälle huomiolle.

Suomi sai taas uuden oman pullotteen. BenRiach tyrkkäsi Alkoon PX-lopetellun version. Viskisieppokin arpoi hetken mutta meni ja lankesi eli osti pullon. Ekan maistelun jälkeen menin ja avasin edellisen Suomi-Brenkun vierelle todetakseni, että taisipa BenRiach tyrkätä markkinoille vähemmän laadukasta lopetusta. Kumpikaan pullote ei Viskisiepon mielestä, ainakaan Alkon hinnoilla, ole hintansa arvoinen. Hienoa, että saamme tänne "vain Suomen markkinoille tehtyjä versioita", mutta laadun tulisi olla kanssa jonkin verran korkeammalla. Vai onko Suomi mukavan pieni takapajuinen markkina-alue, jonne "vähemmän onnistuneet" versiot voi tyrkätä. Menihän kai edellinen Suomi-pullote kuin kuumille kiville?

Skotit saivat sitten uuden laidansäädännön viskeille. Mielenkiintoisia yksityiskohtia muutama. Esimerkiksi "Pure Malt" sanayhdistelmän käyttö on jatkossa kielletty. Pala historiaa menee siinä kylmän markkinoinnin edessä roskakoriin. Viskisieppoa on jo kauemman aikaa häirinnyt "vatted malt" nimikkeen poistuminen ja sen korvaaminen "blended malt" -nimikkeellä. Minusta tuo uusi ei ole niin hyvä ja itse asiassa helpommin sekoittaa "sen-perus-blendin" ja blendatun maltin. No, näillä mennään.

Viskisieppo on laiska eikä viitsi selata omaa "höpinäarkistoaan" tarkemmin. Muistelen joskus valittaneeni, että joka tislaamo alkaa tuottaa koko kirjoa ja viskien erot, ainakin alueiden suhteen, häviävät. Niin taitaa jatkua edelleen, kun Lowlandiltä tulee peated-viskiä ja Islaylta non-peated versioita ja Speysidelta kaikkea mahdollista. Samaan aikaan laissa määriteltiin Skotlantiin eri tuotantoalueet (kuten ollut ennenkin). Onko noille alueille enää tarvetta? Onko alueilla enää omaa "tyyliä", johon alue jaottelua tarvitaan?

Usein myös puhutaan distillery characterista. BenRiach, itse en sitä enää löydä/havaitse/ymmärrä kaiken maailman lopetteluiden ja peated/richly peated versioiden sekamelskassa. Ja mikä on tislaamon ominaispiirre? Tuleeko se tislauksesta vai kypsytyksestä vai mistä? Aberlourin A'bunadhia maistellessani rinnakkain OMC:n Advanced Sample Caskin kanssa, ei minun nokkani olisi osannut summassa sanoa niitä saman tislaamon tuotteiksi.

Syksy on pimeimmillään ja ulkona puhaltaa kylmä tuuli. Nauttikaamme siis viskiä kohtuudella ja annetaan pienen tilkan lämmittää. Joulu on tulossa, eli muistakaa olla kilttejä, että lahjat eivät rikkoonnu matkalla kotiin.

Ainiin, Suomen Mallaswhiskyseura täytti 11 vuotta Marraskuun loppupuolella. Lasillinen myös seuralle.