Vastataan

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta harrastuksenahan tätä tehdään. Palataan vielä hetkeksi WT97 kirjan pariin. Tässäpä vastauksia ja kommenttia kirjan alkuperäisiltä kirjoittajilta.

Tapsa:

Kommentteja kirjan kysymyksiin.

Ensiksi tähän Bowmore 50:een.
50 vuotiaat viskit eivät ole mitenkään ihmeellisiä harvinaisuuksia.
Seuramme jäsen Timo McAaltonen on maistanut 67-vuotista Glenfiddichiä.
Sellainen on jo harvinaisuus.
Sotavuosina 41-45 ei Englannissa valmistettu viskiä ollenkaan.
Ainakaan suuremmassa mittakaavassa (eikä käsittääkseni pienemmässäkään).
Ohrat menivät muuhun ravintoon. Tämän aikakauden pullotukset
ovat varmaan myöskin todellisia harvinaisuuksia.

Muistiinpanot, johon kirja perustuu on päivittäin tehty matkamme aikana.
Silloin meillä ei ollut hajuakaan siitä, että tekisimme niistä yleisesti jaettavan kirjan.
Yhtälailla ei ollut aavistustakaan siitä, että joutuisimme peräti todistamaan kokemuksemme.
Meille yleensäkään mitkään ennätysarvot eivät olleet matkan tarkoitus.
Jos vastaan joku harvinaisempi tulisi, se olisi vain yksi makuelämys muiden joukossa. Ei muuta.
Mitä järkeä on, että kertoisimme toisillemme maistaneemme viskiä,
mitä ei ole edes myytävänä paikassa, jossa istumme?
Kuka tahansa ja milloin tahansa voi sanoa, että maistamaanne viskiä ei ole olemassakaan.
Sana on vapaa, ei siinä mitään.
Minulle riittää, että maistoimme viskejä, jotka olemme kirjassamme arvostelleet.

Sitten itse maistelumuistoihin:

Yhdessä asiaa pohdittaessa ja mieleen palautettaessa tuli pintaan seuraavaa.
Se, että arvostelimme hinta/laatu -suhteen epätasapainoiseksi, ei johdu 50:sen
huonosta mausta, vaan ainoastaan sen korkeasta hinnasta.
Harva olisi jättänyt maistamatta. Oltiinhan matkamme pääkohteessa,
eikä sinne todennäköisesti koskaan palattaisi.
Makuelämykset ovat jo sen verran vanhoja, ettei niiden yksityiskohdista ole sen kummempia muistoja.
Siitä molemmat ovat edelleen samaa mieltä, että maistoimme hyvää, erittäin hyvää viskiä.
Mielestäni Bowmore oli ennen matkaa yksi maailman parhaista viskeistä ja kuuluu siihen joukkoon edelleen.

Toiseksi kirja nimitykseen:
Se, että onko opuksemme edes viskikirja, jääköön kunkin lukijan omaksi arvioksi.
Meille se on muisto viskimatkastamme ja maistamistamme viskeistä.

Se, että olemme kirjanneet maistelujemme tulokset hyvinkin yksinkertaisesti,
kertoo vain meidän tavastamme silloin maistella viskiä.
Ja eipä tuo ole itselläni edelleenkään muuksi muuttunut.
Viskistä on kerrottu, miltä se maisteluhetkellä tuntui. Eipä muuta.
Hyvä on hyvää ja huonompi huonompaa. Ei se sen monimutkaisempaa ole.

Lopuksi pikku vinkki:
jos joku hakee itselleen hyvää viskiä vertailujemme perusteella, ei arvosta omaa makuaan.

Jussi:

Bowmore 50 ?

On tullut kysymys tuosta 50 vuotiasta Bowmoresta. Joten tässäpä pikkasen selvitystä.
Näin 13 vuoden jälkeen kun nyt palauttelen mieleeni muistoja, on totuuden nimissä sanottava, ettei muistikuva ole yhtenäinen filmi vaan pikemminkin diakuva sieltä täältä.
Mutta tässä tulee nyt se kertomus jonka saan nuo ”diat” yhdistelemällä:
Bowmore Hotellissa majoituimme ja söimme, jonka jälkeen Hotellinjohtaja toi meille maisteltavaksi useita viskejä. Tosin valtaosa sellaisia joita olimmme jo maistaneet. Päätimme lähteä kylälle tutustumaan kapakkaan (nimi unohtunut) jonka Tapsa oli jo bongannut netistä, koska siellä oli kuulemma yli 400 mallasviskiä. Petyimme koska kapakassa olikin 400 Islayn 8 tislaamon eri pullotuksia. Otimme pintit olutta ja tutkimme viskiseiniä, totesimme todellisen vallinnan vaikeuden. Noin keskellä viskiseinää, suurin piirtein parhaalla käsittelykorkeudella oli urheilukilpailuista tuttu palkintopalli. Keskellä (1 sija) oli 50v Bowmore, (2 sija) oli jokin muistini mukaan 30 vuotias Islayn viski (3 sija ) oli Lagavulin Duthies 1978. Arvelimme, että kun valinta on vaikeaa, niin hyödynnetään tuota , että joku on jo valinnut puolestamme nuo 3. Päätimme ottaa 1 ja 3 sijat ja päätellään niistä miltä 2 maistuu. Miksi vain nuo 2 ? No valintaan vaikutti se, että arvasimme juomien olevan kalliita. Tarjoillijatar varmisti vielä, että halusimmeko oikeasti Bowmore 50V sillä se maksaa 25£/2,5 cl ja Lagavulin 15£/2,5 cl. Kun punta oli noin 8,50 mk niin paukkujen hinnaksi tuli 212,50 mk ja 127,50 mk. Kirjassa esiintyy näille paukuille muitakin hintoja (Tapsan päässälaskua tai päissäänlaskua). Nämä ovat £ osalta faktaa (mk/£ on muistikuva) sillä minä olin tuona iltana kassa vuorossa. Paukut olivat siis melko hinnakkaita, koska matkakassamme oli 800 mk/mies/9 päivää, jolla piti kattaa asuminen, syöminen ja juominen. Saimme paukut ja pullot hypisteltäviksi. Tarkastin noista meidän alkuperäisistä muistiinpanoista, niin molemmat olivat kirjanneet vain Bowmore 50v ja 43%. Varmasti etiketissä olisi ollut muitakin merkintöjä mutta kun ei kirjattu niin ei kirjattu. Muistini mukaan etiketti ei ollut mikään ”Lokki etsku” vaan hyvin yksinkertainen kellertävä ja tekstit ruskehtavia? Valitettavasti tuosta illasta ei ole yhtään valokuvaa, ja en nyt jaksa muistaa miksi kamera ei ollut matkassa. Oliko filmi tai patteri loppu, vai unohtiko Tapsa sen hotelliin. No joka tapauksessa 50v Bowmorea maistettiin ja on jotenkin vaikea uskoa, että Bowmoren kylässä mallasviskeihin erikoistunut kapakka olisi pitänyt hyllyssään ”feikki” pulloa.

Mallasviskin tuoksuisin Terveisin
Jussi

Ps. Piirsin kerran jossain kapakassa muistinvaraisesti Mac Aaltoselle alla olevan kartan Bowmoren kylästä. Aaltonen oli käynyt samassa kapakassa ja muisti jopa kapakan nimen.