Vähän aikaa takaperin höpisin miten viskin arvio voi muuttua eri päivinä joillakin. Nyt Viskisiepolla itsellään on, ja on ollut, oikea ongelmasuhde käsissään; Bowmore Tempest 10 yo. (1st batch).
Ei, en osaa päättää onko tämä viski hyvä vai ei omassa suussa. Tämä viski todella on ongelmatapaus, joka todella taas muistuttaa miten ihanaa viskiharrastus voi olla. Ja ihanaa kaikessa hyvässä, sillä taas voi nauttia ja miettiä ja syventyä ja inhota ja ihmetellä.
Jos olisin tehnyt päätökseni ensimmäisen maistelun perusteella, olisi varmaan jäänyt koskaan maistamatta uudelleen. Mutta kun pullo on kaapissa, piti sille antaa uusi mahdollisuus. Toisella kerralla viski toimikin eri tavalla. Nyt muutaman kerran sen kanssa tapelleena ei voi kuin ihmetellä miten eri lailla se toimii Viskisiepon suussa eri kerroilla. Toisilla kerroilla jälkimausta löydän kaikki ne aikoinani inhoamani Bowmoren piirteet; saippuamaisuutta, lakritsin sekoittumista laventelimaisuuteen ja lisäksi myös raa'an luumun makua, joka kasvaa jälkimaun jälkimaussa. Mutta toisilla kerroilla loppumaussa noita ei ole vaan mielleyhtymä on herukkamaisuus ja hieno savuisuus yhdistettynä turpeeseen.
Miten voi heitellä noin paljon? Olen yrittänyt miettiä ruokia ja juomia, joita olen nauttinut ennen, tai ollut nauttimatta pitkään aikaan. Mitään yhtenäistä syytä en ole löytänyt, enkä osaa yhdistää samanlaista poikkeavuutta mihinkään muuhun maistamaani viskiin.
Niin, Bowmore on aina ollut Viskisiepolle "pieni" ongelma ja näyttää olevan edelleen. Tosin ennen sieppo karttoi sitä, mutta nyt viimeisien maisteluiden on myötä alkanut mietityttämään josko tuolle tislaamolle pitäisi sittenkin antaa mahdollisuus. Ainakaan yksipuoliseksi sitä ei voi haukkua, kun sama viski maistuu omassa suussa ihan eri versiolta eri päiviä. Onko kenelläkään muulla tullut vastaavaa ongelmaa eteen, vai onko viski aina helposti luokiteltavissa?
Niin se Tempest. Hyvää vai huonoa? Molempia, päivän kunto määrittäköön sen, mutta kyllä se sen verran laittaa uteliaisuutta hyrräämään että seuraavakin versio on maistettava joskus. Piti tämäkin päivä nähdä, että Viskisieppo lupaa maistaa Bowmorea uudelleen ihan mielellään. Vaan näinhän se pitääkin mennä, pitää pystyä haastamaan itsensä ja maistella rohkeasti ja monipuolisesti tai jää junnaamaan paikalleen.
Ei, en osaa päättää onko tämä viski hyvä vai ei omassa suussa. Tämä viski todella on ongelmatapaus, joka todella taas muistuttaa miten ihanaa viskiharrastus voi olla. Ja ihanaa kaikessa hyvässä, sillä taas voi nauttia ja miettiä ja syventyä ja inhota ja ihmetellä.
Jos olisin tehnyt päätökseni ensimmäisen maistelun perusteella, olisi varmaan jäänyt koskaan maistamatta uudelleen. Mutta kun pullo on kaapissa, piti sille antaa uusi mahdollisuus. Toisella kerralla viski toimikin eri tavalla. Nyt muutaman kerran sen kanssa tapelleena ei voi kuin ihmetellä miten eri lailla se toimii Viskisiepon suussa eri kerroilla. Toisilla kerroilla jälkimausta löydän kaikki ne aikoinani inhoamani Bowmoren piirteet; saippuamaisuutta, lakritsin sekoittumista laventelimaisuuteen ja lisäksi myös raa'an luumun makua, joka kasvaa jälkimaun jälkimaussa. Mutta toisilla kerroilla loppumaussa noita ei ole vaan mielleyhtymä on herukkamaisuus ja hieno savuisuus yhdistettynä turpeeseen.
Miten voi heitellä noin paljon? Olen yrittänyt miettiä ruokia ja juomia, joita olen nauttinut ennen, tai ollut nauttimatta pitkään aikaan. Mitään yhtenäistä syytä en ole löytänyt, enkä osaa yhdistää samanlaista poikkeavuutta mihinkään muuhun maistamaani viskiin.
Niin, Bowmore on aina ollut Viskisiepolle "pieni" ongelma ja näyttää olevan edelleen. Tosin ennen sieppo karttoi sitä, mutta nyt viimeisien maisteluiden on myötä alkanut mietityttämään josko tuolle tislaamolle pitäisi sittenkin antaa mahdollisuus. Ainakaan yksipuoliseksi sitä ei voi haukkua, kun sama viski maistuu omassa suussa ihan eri versiolta eri päiviä. Onko kenelläkään muulla tullut vastaavaa ongelmaa eteen, vai onko viski aina helposti luokiteltavissa?
Niin se Tempest. Hyvää vai huonoa? Molempia, päivän kunto määrittäköön sen, mutta kyllä se sen verran laittaa uteliaisuutta hyrräämään että seuraavakin versio on maistettava joskus. Piti tämäkin päivä nähdä, että Viskisieppo lupaa maistaa Bowmorea uudelleen ihan mielellään. Vaan näinhän se pitääkin mennä, pitää pystyä haastamaan itsensä ja maistella rohkeasti ja monipuolisesti tai jää junnaamaan paikalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti