Viskisieppo pitää itseään viskiharrastajana. Muutama tuttukin on myöntänyt, että sieppo on hurahtanut asiaan. Koska harrastus siis vaatii oikeat välineet, Sieppo juo vain mallasviskiä (TÖÖT, eka virhe) ja vain ja ainoastaan tuoksulasista (TÖÖT, toinen virhe) ja jos joskus erehtyy mitenkään muuten viskiä nauttimaan, ei sitä ikinä kerro (tööt, kolmas virhe tulossa).
Viskiharrastus on makuasia, ja varmaan kaikki meistä harrastaa tätä maun takia. Jos näin ei ole, mikä ihme mahtaa olla syy?!? Pelkkä alkoholi? No, sitä saisi paljon halvemmallakin, joten tuo on tosi huono syy. Maku, tässä yhteydessä puhun maun ja tuoksun kokonaisuudesta, on jokaisella meillä oma ja kuka ties miten omituinen.
Viskisieppo laittoi tuoksulasit nurkkaan. Otti paksupohjaisen 'tumblerin' pöydälle. Laittoi hömppä-amerikkalaisen sarjan telkkuun ja kaatoi pienen lorauksen Jackin Single Barrelia lasiin. Pyhäinhäväistys! Yksi: Ei tuoksulasi. Kaksi: Tennessee-viski. Onneksi ei sentään jäitä. TÖÖT, väärin. Jopa jää eksyi lasiin.
Tulos? Pitkästä aikaa viski maistui viskiltä. Totta, vain ja ainoastaan viskiltä. Puhtaalta viskiltä. Ei liian makea, ei liian karvas tai kuiva. Ei savua. Ei paahtunutta paahtoleipää. Juuri sopivasti vaniljaa. Pieni tilkka yksinkertaista viskiä yksinkertaisille makunystyröille, mutta silti se maistui paremmalle kuin monesti aiemmin moni ns. parempi viski ikinä. Miksi? Liika analysointi. Odotukset. Oletukset. Hyväksyntä. Tilanne. Hetki. Laji. Fiilis. Muiden hyväksyntä. Hienostelu.
Usein kuulee, että viskiä juodaan joko perjantaina koko pullo kerralla tai maistellen sen jokaista vivahdetta. Viinit? Aina vain maistellen vivahteita? Ei koskaan muuten vain, ehei. Miksi siis pienen pieni tilkka Tennesseetä "väärin juotuna" olisi jotenkin huono tai vääräoppinen tapa? Jos näin on, niin Sieppo ei sitten ole enää harrastaja. Vai onko meitä vääräoppisia muitakin?
Ja joo, kyllä se Jack vielä tiensä löytää tulppaanilasiinkin mutta se on eri tilanne se.
Viskiharrastus on makuasia, ja varmaan kaikki meistä harrastaa tätä maun takia. Jos näin ei ole, mikä ihme mahtaa olla syy?!? Pelkkä alkoholi? No, sitä saisi paljon halvemmallakin, joten tuo on tosi huono syy. Maku, tässä yhteydessä puhun maun ja tuoksun kokonaisuudesta, on jokaisella meillä oma ja kuka ties miten omituinen.
Viskisieppo laittoi tuoksulasit nurkkaan. Otti paksupohjaisen 'tumblerin' pöydälle. Laittoi hömppä-amerikkalaisen sarjan telkkuun ja kaatoi pienen lorauksen Jackin Single Barrelia lasiin. Pyhäinhäväistys! Yksi: Ei tuoksulasi. Kaksi: Tennessee-viski. Onneksi ei sentään jäitä. TÖÖT, väärin. Jopa jää eksyi lasiin.
Tulos? Pitkästä aikaa viski maistui viskiltä. Totta, vain ja ainoastaan viskiltä. Puhtaalta viskiltä. Ei liian makea, ei liian karvas tai kuiva. Ei savua. Ei paahtunutta paahtoleipää. Juuri sopivasti vaniljaa. Pieni tilkka yksinkertaista viskiä yksinkertaisille makunystyröille, mutta silti se maistui paremmalle kuin monesti aiemmin moni ns. parempi viski ikinä. Miksi? Liika analysointi. Odotukset. Oletukset. Hyväksyntä. Tilanne. Hetki. Laji. Fiilis. Muiden hyväksyntä. Hienostelu.
Usein kuulee, että viskiä juodaan joko perjantaina koko pullo kerralla tai maistellen sen jokaista vivahdetta. Viinit? Aina vain maistellen vivahteita? Ei koskaan muuten vain, ehei. Miksi siis pienen pieni tilkka Tennesseetä "väärin juotuna" olisi jotenkin huono tai vääräoppinen tapa? Jos näin on, niin Sieppo ei sitten ole enää harrastaja. Vai onko meitä vääräoppisia muitakin?
Ja joo, kyllä se Jack vielä tiensä löytää tulppaanilasiinkin mutta se on eri tilanne se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti