Oluttupa Viisi Penniä täyttyi syksyisenä tiistai-iltana äärimmilleen, kun tiedossa oli mukava kattaus Duncan Taylorin viskejä. Tilaisuuden järjestelyistä vastasi maahantuoja Lignell&Piispanen ja eipä voi kuin nostaa hattua savolaisille. Erinomaisesti järjestetty tilaisuus ja kattaus. Hienoa, että he ovat ottaneet Duncan Taylorin valikoimiinsa, sillä laadukkaille yksityisten tekemille pullotuksille on aina tilausta. Kiitos myös Viidelle Pennille, oluttupa on erinomainen paikka tällaisiin tilaisuuksiin. Ja toki muutenkin.
Paikalla oli myös Duncan Taylorin edustaja, Jacque Sutherland, joka veti tastingin ja kertoili paljon mielenkiintoisia juttuja Duncan Taylorin toiminnasta. Todella hyvin vedetty tilaisuus.
Kattaus oli etukäteen katsottuna todella houkutteleva ja muutama viskeistä sellaisia, että ei ihan joka päivä tule niitä maisteltua. Ainakin omalla kohdalla yli 30 vuotta vanhat viskit eivät nyt ihan jokapäiväiseen maisteluun kuulu. Mitä sitten laseista löytyi?
NC2 Benrinnes 14 yo. 1997/2011, 46%
Hedelmäinen (omenia), tuoreen ruohon aromia, aika kevyt. Omassa suussa yllättävänkin vahamainen ja pehmeä. Jonkin verran omaan makuuni liian makea, mutta kokonaisuutena todella toimiva. Pidin paljon, ja tämä saattanee löytää tiensä myös tilausvalikoimaan. Vettä tämä viski ei tosin sietänyt yhtään.
Rare Auld Aultmore 28 yo. 1982/2011 55.2% (dist. 05/1982, bottled 05/2011, bottle 58/207, cask 2232)
Alkutuoksu iski omalla kohdalla pahasti. Aluksi mieleen tuli voimakas maakellari, hyvin tumma suklaa (jauhe), grappamaista aromia, päärynöitä ja jostain kummasta mielleyhtymä mannapuuroon (höh, kaikkea sitä). Aika kitkerä, jopa pihkamainen maku. Hitunen appelsiinia. Tuoksu ja maku eivät kohdanneet ja jäi vähän sekava kuva. Mielenkiintoinen ja vahva.
Rarest of the Rare Banff 35 yo. 1975/2011 42.5% (d. 11/1975, b. 04/2011, bot. 159/260, cask 3352)
Tuoksu oli aika mieto. Itse löysin puuta, laventelia (saippuamaisuutta), herukkaa ja tylsää tunkkaisuutta (kalkkia?). Maku oli omassa suussa aika "tyhjä" ja sama tunkkaisuus jatkui täällä. Tosin hitunen raikasta vivahdetta oli mukana. Omalla kohdalla ei kolahtanut, ei yhtään. Ei se pahaa ollut, mutta ei toisaalta aiheuttanut järistyksiä. Minusta illan heikoin lenkki, mutta onneksi joidenkin mielestä tämä oli myös loistavaa.
Peerless Bunnahabhain 40 yo. 1968/2008 40.8% (d. 05.07.68, b. 08.07.08, bottle 141/423, cask 7013)
Illan vanhin piti Siepon mielestä sisällään aluksi huikean puun pöllähdyksen, joka tosin väheni pyörittelyn myötä. Lisäksi nahkaa, tupakkaa, parfyymiä ja lääkemäisyyttä (kamferitippoja). Maku oli makeahko, jossa suklaa oli edelleen minusta mukana. Hitusen katkeruutta ja lopussa nousi esille voimainen (jäätelömäinen) tunne. Savusta ei tietoakaan. Hieno viski, mutta ei kuitenkaan mikään järisyttävä. Tässä viskissä on kyllä kypsytys mennyt lähelle rajaa, enää vain hitusen kauemmin ja viski olisi mennyt sekoitteeksi.
Ja makueroja voi verrata vaikkapa lukaisemalla Smoken blogi. Äkkiä luettuna olimme samassa tastingissä...
Paikalla oli myös Duncan Taylorin edustaja, Jacque Sutherland, joka veti tastingin ja kertoili paljon mielenkiintoisia juttuja Duncan Taylorin toiminnasta. Todella hyvin vedetty tilaisuus.
Kattaus oli etukäteen katsottuna todella houkutteleva ja muutama viskeistä sellaisia, että ei ihan joka päivä tule niitä maisteltua. Ainakin omalla kohdalla yli 30 vuotta vanhat viskit eivät nyt ihan jokapäiväiseen maisteluun kuulu. Mitä sitten laseista löytyi?
NC2 Benrinnes 14 yo. 1997/2011, 46%
Hedelmäinen (omenia), tuoreen ruohon aromia, aika kevyt. Omassa suussa yllättävänkin vahamainen ja pehmeä. Jonkin verran omaan makuuni liian makea, mutta kokonaisuutena todella toimiva. Pidin paljon, ja tämä saattanee löytää tiensä myös tilausvalikoimaan. Vettä tämä viski ei tosin sietänyt yhtään.
Rare Auld Aultmore 28 yo. 1982/2011 55.2% (dist. 05/1982, bottled 05/2011, bottle 58/207, cask 2232)
Alkutuoksu iski omalla kohdalla pahasti. Aluksi mieleen tuli voimakas maakellari, hyvin tumma suklaa (jauhe), grappamaista aromia, päärynöitä ja jostain kummasta mielleyhtymä mannapuuroon (höh, kaikkea sitä). Aika kitkerä, jopa pihkamainen maku. Hitunen appelsiinia. Tuoksu ja maku eivät kohdanneet ja jäi vähän sekava kuva. Mielenkiintoinen ja vahva.
Rarest of the Rare Banff 35 yo. 1975/2011 42.5% (d. 11/1975, b. 04/2011, bot. 159/260, cask 3352)
Tuoksu oli aika mieto. Itse löysin puuta, laventelia (saippuamaisuutta), herukkaa ja tylsää tunkkaisuutta (kalkkia?). Maku oli omassa suussa aika "tyhjä" ja sama tunkkaisuus jatkui täällä. Tosin hitunen raikasta vivahdetta oli mukana. Omalla kohdalla ei kolahtanut, ei yhtään. Ei se pahaa ollut, mutta ei toisaalta aiheuttanut järistyksiä. Minusta illan heikoin lenkki, mutta onneksi joidenkin mielestä tämä oli myös loistavaa.
Peerless Bunnahabhain 40 yo. 1968/2008 40.8% (d. 05.07.68, b. 08.07.08, bottle 141/423, cask 7013)
Illan vanhin piti Siepon mielestä sisällään aluksi huikean puun pöllähdyksen, joka tosin väheni pyörittelyn myötä. Lisäksi nahkaa, tupakkaa, parfyymiä ja lääkemäisyyttä (kamferitippoja). Maku oli makeahko, jossa suklaa oli edelleen minusta mukana. Hitusen katkeruutta ja lopussa nousi esille voimainen (jäätelömäinen) tunne. Savusta ei tietoakaan. Hieno viski, mutta ei kuitenkaan mikään järisyttävä. Tässä viskissä on kyllä kypsytys mennyt lähelle rajaa, enää vain hitusen kauemmin ja viski olisi mennyt sekoitteeksi.
Ja makueroja voi verrata vaikkapa lukaisemalla Smoken blogi. Äkkiä luettuna olimme samassa tastingissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti