Kuuden vuoden höpinä

Niin se aika rientää, sillä Siepon ensimmäinen juttu näki päivänvalon tasan kuusi vuotta sitten. Tämän jälkeen on suomalaisia viskiblogeja tullut ilahduttavasti lisää, tosin vastaavasti muutama viskiblogi on tainnut jo haihtua enkeleiden seuraankin.

Itse en uskonut, että näin kauaa tulisi mitään kirjoiteltua. Viime aikoina, kuten ehkä olet huomannut, on juttuja tullut harvemmin ja harvemmin. Pakko myöntää, että motivaatio on ollut vähän heikommalla hapella.

Kuuden vuoden jaksoon mahtuu kaikkea mielenkiintoista. SMWS:n hallituksessa mukana oleminen mahdollisti seurata viskikulttuurin edistymistä Suomessa, ja ennen kaikkea sai tavata mukavia kanssaharrastajia. Reissu maailman toiselle puolelle, ja siellä tutustuminen toiseen viskiseuraan, kauppaan ja kulttuuriin. 

Blogissa UISGE:n ajankohdat ovat olleet selkeästi vilkkaimpia kävijöiden osalta, ja erityisesti ilahdutti saamani palaute tämän vuoden UISGEn infosivuista. Oli todella ilahduttavaa kuulla, että niistä oli monelle hyötyä.  Joku voi miettiä, mitä hyödyin sivuista? Vastaus on selkeä. En mitään. Palautetta blogista on tullut myös mukavasti, myös kommenttikenttien ulkopuolella. Palautetta on ollut laidasta laitaan, mutta se on tietysti ihan normaalia. Jos jotain uskaltaa sanoa, niin pitää myös muistaa varautua kritiikin koko kirjoon, oli sitten kyseessä blogi tai joku muu julkaisu.

Alusta lähtien tarkoitukseni on ollut kirjoittaa viskijuttuja omasta näkökulmastani ja omilla mielipiteilläni. Eniten saamistani palautteista minua on hymyilyttänyt se, että blogiani syytettiin oman näkökulmani esilletuomisesta, omista toiveistani ja omista mielipiteistäni. En tiennytkään, että joku olisi voinut ajatella blogini olevan mikään virallinen äänitorvi minkään suhteen, mutta nähtävästi näinkin pääsi käymään. Totta kai asioista voi, ja pitääkin olla, eri mieltä. Kunnon reilu ja rehti mielipiteiden vaihto on aina virkistävää. Ja jos virheitä sattuu, niin korjataan. Ei tätä voi (saa) tehdä liian tiukkapipoisesti. Viskien tulisi olla iloinen asia, ei hammasten kiristelyä.

Hammasten kiristelystä tuli mieleeni, että sitä on valitettavasti ilmaantunut suomalaiseen viskikulttuuriinkin. Samoin toisten harrastajien "mustamaalaamista", ja jopa suoranaista valehtelua, mitä Sieppokin sai todistaa eräässä tilaisuudessa. Ihmettelen, miten tuollainen toiminta voi kannattaa pidemmän päälle. Tällä kertaa jääköön tähän.

Viskikalenteri ei ole lähtenyt toimimaan ihan niin kuin olisin toivonut. Tähän asti suurin osa merkinnöistä on tullut kaivettua itse, ja vain muutama taho on lähettänyt tapahtumistaan tiedot maililla. Iso kiitos heille niistä! Tällä hetkellä mietin kovasti, kannattaako sitä pitää pystyssä? Tästä tietysti mielelläni kuulisin kommenttia teiltä, onko kalenterista kenellekään mitään iloa (paitsi itselleni)?

Niin, lisäksi tällä hetkellä on mietinnässä myös koko blogin tulevaisuus. Jatkaa vai ei? Kannattaako vai ei? Onko mitään sanottavaa enää? Onko aika jo mennyt Siepon ohi, ja pitäisikö suosiolla antaa  nuorempien pitää ääntä? Voi olla, että edessä on tauko, tai jopa lopetus. Joka tapauksessa viimeinen teksti tämä ei ole, sillä jos päätän lopettaa niin pitänee se kai kertoa julkisesti.

Siispä seuraavaan juttuun asti; nauti viskistäsi, hyväksy erilaiset maut, kunnioita omaa ja toisten makua. Sláinte!