 | |
| Juuri ja ne karvat... |
Mätäkuun puolessa välissä, vuonna 2014, ilmestyi Arkadian Alkon erikoisvalikoimaan Kyrö Distilleryn Juuri-ruistislettä (kyseessä batch 8). Aiemmin Juurta on voinut saada muutamasta valikoidusta ravintolasta. Kotimainen, 100-prosenttisesti mallastettu ruis, on tislattu ja pullotettu 46,3 % purevalla vahvuudella. Kolmen vuoden kypsytyksen kuluttua markkinoille pitäisi tulla ruisviski, joten on aika maistaa, onko tätä tislettä perskarvoihin katsominen vai ei.
Tuoksu on, onneksi, voimakkaan viljainen ja rukiinen. Tuoksu ei siis ainakaan yritä olla neutraali ja mitäänsanomaton. Se on samalla pehmeä, hitusen grappamainen (jos siis haetaan vertailua johonkin "tuttuun"), ja kuitenkin niin kotoisan oloinen.
Maku on pehmeä, makea ja - yllätys yllätys - rukiinen. Puhtaan viinamainen yleiskuva, mutta yllättävän vivahteikas kuin hyvä räsymatto. Toimii suussa hyvin ihan huoneenlämpöisenä, nautiskellen. Tämä ei ole vodkaa.
Itse maistoin aiemmin paria aikaisempaa batchiä, olisikohan ollut 3 ja 4, ja niistä on menty maukkaasti eteenpäin. Itse kaipaan ruisviskiltä myös rouheutta/terävyyttä, ja se tästä tisleestä omalla tavallaan (valitettavasti) puuttuu. Nyt tisleellä toisin on onneksi enemmän rintakarvoja kuin aiemmilla, edellisten ollessa vasta vähän haivenia kasvattavia pentuja. Mutta pitää muistaa, että tisle on kokonaan mallastetusta rukiista tehty, kun taas esim. jenkkien tekemissä versioissa ainakin osa on mallastamatonta, ja myös muutakin viljaa toki on mukana.
Mutta ruisviski? Ei vielä, ehei, ei tietenkään. Siitä puuttuu kokonaan tammen tuoma vanilja, puu ja "viskimäisyys". Tämä on vasta alku, juuri, tulevalle viskille.
Juuri on todella lupauksia herättävä, ainakin omissa makunystyröissä. Pari kertaa Juuri on ollut myös cocktailin pohjana, ja silloinkin se on osoittanut potentiaalinsa. Tässä vaiheessa kaikki näyttää hyvältä, myös oman osaomistuksen tynnyrin suhteen, mutta kypsytys on aina oma haasteensa. Odotukset, ainakin minun osaltani, on ladattu nyt koviksi. Liian koviksi? Sen aika näyttää, mutta toivon että toimii paremmin kuin Oltermanni omassa suussa.
Entäpä jos osa tuosta rukiista olisi riihikuivattua? Mieto savu voisi sopia tisleessä makeuden kanssa yhdessä kuin puukkojunkkarin puukko tuppeen. Tässä olisi kaikki aineet todella eksoottiseen viskiin, jossa suomalaisuus olisi läsnä joka paikassa. Enkä tarkoita huonolla tavalla, vaan ylpeästi! Rinta rottingilla.
Alko hyvä, miksi ihmeessä tämä on erikoisvalikoimaa? Suomalainen, KOTIMAINEN, tislaamo tekee maailmanlaajuisestikin aika erilaista tislettä, ja se laitetaan myyntiin äärimmäisen suppeasti. Maailmassa ei ole montaa 100 % ruisviskiä, puhumattakaan, että ruis olisi myös kokonaan mallastettua (ok, tämä ei ole vielä viskiä, mutta tulevaa sellaista). Alkon pitäisi ehdottomasti tuoda tämä saataville koko Suomessa, ilman mitään erikoisvalikoiman erillismaksua. Tästä kannattaisi olla ylpeä, oikeasti!
Jäyhä on suomalainen ruisleipä, juureva on Kyrö Distilleryn Juuri.
ps. Varaan oikeuden muuttaa mieltäni laadun suhteen kypsytyksen edetessä...:)
3 kommenttia:
Siis tykkään ja keräilen, varsikin scottilaisia singelmalt viskeistä. Mutta ilmeisesti makunystyräni eivät ole niin kehittyneet että saisin tästä litkusta mitenkään maistuvaa.. siis aivan kammottavaa paskaa..
Ehkä sitten kun tämä sikiö on kehittynyt kunnon tavaraksi,on järkevää arvostella sitä.. mutta ei tässä vaiheessa.
Ei se ole missään nimessä kiinni makunystyröiden kehittymättömyydestä tai kehittymisestä. Kaikki eivät voi pitää kaikesta (itse en pidä juurikaan rommista). Mutta itse suosin aina maistamista, ja päättämistä vasta sitten, pitääkö vai ei.
Kannattaa huomata, että kirjoitin tämän jutun kun kaupoissa oli batch 8. Nyt tuo versionumero on jo ties mitä. Juuressa tapahtui muutos pian tuon kasin jälkeen, ja minusta huonompaan suuntaan. Säilytin kasia jonkin aikaa verrokkina uudempiin versoihin, ja ero oli aika iso. Itse todellakin pidin kasista, mutta nykyisistä versoista en juurikaan. Tuo vaihtelu eri versioiden välillä on varmasti myös sinulle tuttua skottiviskeissäkin.
Tämähän maistuu tutulle. Hörpin Kiteen kirkasta melkein 40v sitten lavatansseissa ja muistan vieläkin saman tuoksun ja maun. Tämä jos mikään on siis perinteikäs ja kokeilemisen arvoinen juoma vaikka kaikessa maun karmeudessaan ei uppoa edelleenkään minuun vaikka yrittäisi miten miehekkäästi tätä latkia. Tätä voi hyvin verrata grappaan, samat perusaromit, pistävyys ja karmea jälkimaku. Mutta näin Suomen 100v kunniaksi tätä soisin tarjottavaksi Linnanjuhlissakin
Lähetä kommentti