8 yo

Niin se aika menee, kun on hauskaa, ainakin joskus. Kahdeksan vuotta sitten tuli raapusteltua eka juttu blogiin, ja jotenkin käsittämättömästi tämä saa edelleen päivityksiä silloin tällöin. Tahti ei ole ollut päätä huimaavaa, motivaatio on ollut välillä hukassa, ja juttujen taso on ollut, no, ollut mitä ollut. Mutta kai sitä jotain pitää taas kirjoittaa.

Olen aika paljon siirtynyt kommentoimaan tuonne kaiken pahan tyyssijaan, eli SoMeen. Twitterin ja Facebookin kautta on mukavampi laittaa lyhyt kommentti kuin väkisin yrittää kirjoittaa tänne pidempää. Puhumattakaan, että koostaisin lyhyistä jonkun pidemmän. Usein se lyhyt kommentti on sidottu enemmän hetkeen, ja elinkaari on parista minuutista ehkä pariin päivään. Enintään. Mutta ehkäpä lopulta nämä molemmat täydentävät toisiaan, ja ennen kaikkea pitävät motivaatiota yllä.

Viime aikoina olen huomannut lukevani entistä vähemmän olut- ja viskiblogeissa juomien arvosteluita. Varsinkin juomien numeroarvioinnin jätän lähes aina huomioimatta. Toki huimia makukuvauksia on mukava lukea (ja luenkin), mutta suorat arvostelut jäävät entistä vähemmälle huomiolle. No, nyt tietysti huomaat, että tuo Sieppohan itse kirjoittaa blogia ja tekee samaa. Joo, näin on, eli se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Mutta siis miksi on vähentynyt? Jokainen olut ja viski on kuitenkin subjektiivinen kokemus, ja moni viski tai olut saa aivan päinvastaisia arvioita maistelijoilta. Itse en enää valitse, tai jätä valitsematta, yhtäkään olutta tai viskiä sen takia, että joku bloggari siitä pitää tai ei pidä. Eikä pidä sinunkaan valita, vaikka minä täällä jotain höpisisin. Lisäksi yhden viskin julistaminen yhden henkilön toimesta kaikkein parhaimmaksi tai "siksi ainoaksi oikeaksi" on hiukan kyseenalaista, varsinkaan, jos ei tunne kirjoittajan taustaa, kokemusta, kompetenssia tai (kaupallisia) sidonnaisuuksia. Nuo kaikki voivat vaikuttaa arvosteluun kaiken muun lisäksi.

En tietenkään tarkoita, etteikö viskien ja oluiden numeroarvioille ja arvosteluille olisi myös oma paikkansa ja tarpeensa. Moni blogi on erittäin arvokas tietolähde, josta saa tietoa uutuuksista, saatavuudesta, viskien spekseistä jne.

Itse en myöskään yritä löytää täydellistä viskiä, sillä sen jälkeenhän hommalle voisi viimeistään laittaa lapun luukulle. Pyrin jatkossa, jos jostain viskistä kirjoittelen, tuomaan entistä paremmin esille sen, että kyseessä on vain minun mielipiteeni ja suuni. Arvosanojani en tule edelleenkään kertomaan, pidän ne tiukasti omassa mustassa kirjassani vain omana harminani.

Ah, kaupallisuus. Mitä kaupallisuuteen tulee, niin #viskigaten yhteydessä toisaalla arveltiin viskibloggajien vaikuttimena olevan rahallinen hyötyminen. Omalla kohdallani voin todeta, että kutsuja tilaisuuksiin ei ole kamalasti blogistina tullut (2 kpl, tosin aikoinaan eräässä toisessa toimessa enemmänkin) tai yhtäkään ilmaista viskilähetystä tai pulloa en ole oven takana nähnyt. Bloggarina en ole tästä rahallisesti hyötynyt, mutta saanut kyllä joskus pyytämättäkin samplen kanssaharrastajalta (silloinkin lähinnä kanadalaisia viskejä). Kyllä tätä siis voi tehdä siis ihan harrastuksena!

Blogin (ja SoMen) myötä on ollut ilo tavata muita harrastajia sekä päästä kurkistamaan myös suomalaisten viskitislaamojen kulissien taakse. Monen harrastajan kanssa on ollut mukavat juttelut, ja nyt jaetaan (kohta) pariakin osuutta suomalaisista viskitynnyreistä.

Erityisesti ilahduin, kun Ian Buxton otti talvella yhteyttä ja kysyi UISGEsta. Lopputuloksena sain ohjattua hänet UISGEn vetäjien puoleen, ja he saivat Ianin pitämään UISGEen tastingin. UISGEn infosivuistakin taisi olla hyötyä taas joillekin, ainakin kävijöissä oli pieni piikki normaaliin verrattuna.

Mahtavaa on ollut myös huomata suomalaisten viskitislaamojen lisääntyminen; Teerenpeli, HDCO, Valamo, Beer Hunters (Old Buck), Kyrö. Jokainen tekee omanlaistaan viskiä omista lähtökohdistaan. Toivon jokaiselle tislaamolle vilpittömästi onnea ja menestystä, sillä itse olen pitänyt monista heidän tuotteistaan, joita olen päässyt maistamaan (ja myös vähemmän pitänyt, mutta se kuuluu asiaan).

Erittäin ärsyttävää ovat viime vuosina olleet tietyt huhut, toimet, selkään puukottamiset, toisten mustamaalaamiset ja ehkäpä jopa ihan valheet. Eivätköhän asianomaiset tiedä mistä on puhe, joten lopettakaapa kiitos! Parikin blogijuttua on jo ollut tuloillaan eri tahoilta asian tiimoilta, ja jossain vaiheessa (eikä se ole kaukana) se ketsuppipurkki voi sitten purskahtaa.

Huomasin myös, että omalla kohdallani viskien ostaminen on vain vähentynyt. Hinta on toki yksi tekijä, sillä oikeasti kiinnostavat viskit alkavat olla oman budjetin kipurajalla. Lisäksi uutta tulee markkinoille sellaista vauhtia, että into uuden maistamiseen on vain yksinkertaisesti vähentynyt. Kaikkea ei voi maistaa, joten keskityn ennemmin niihin, jotka kiinnostavat. Macallan, Highland Park ja Ardbeg tulevat nyt ensimmäisinä mieleen niistä, joiden uusimmat versiot olen jättänyt suosiolla hyllyyn. Toki jossain tastingissä voi maistaa, mutta muuten tuntuu enemmän rahastukselta hienoine tarinoineen, pulloineen ja kehikkoineen. Itse on sen verran vanha jäärä, että pullon henki on edelleen etusijalla, ei bling bling.

Ja se NAS (no age statement). Se aiheuttaa välillä hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja ja väittelyitä. Itse totesin, että jos ikämerkintää ei ole, niin viski on tästä lähtien minulle 3yo. Lain mukaanhan viskiä (skotlantilainen) pitää olla kypsytetty vähintään 3 vuotta, ja jos ikämerkintää ei ole, niin olkoon tuo sitten viskin ikä. Yksinkertaista, eikö totta? Jos tämä ajattelutapa yleistyisi harrastajien keskuudessa, niin olisikohan sillä vaikutusta tislaamojen toimintaan?

Hups, tulihan tuota höpinää taas. Nähdään tastingeissä, jutellaan mukavia ja nautitaan hienoista tuoksuista ja mauista omilla tavoillamme ja tahoillamme sekä hyväksytään kaikkien kuvaukset yhtä oikeiksi kuin omamme.

Taidanpa tänään ottaa juhlan kunniaksi bulkkioluen ja blendiviskin. Miksi? Koska voin. 

Slainte!