Näin se taas on aloitettava seuraavan Uisgen odottaminen. Seitsemäs Uisge oli ja meni, jollet jo huomannut.
Melkein on tunne, että voisi kopioida aikaisempia tekstejä tähän, mutta naputellaan nyt vähän uudelleen.
Minulle Uisge on ennen kaikkea tapahtuma. En ole enää moneen vuoteen kantanut mukanani muistikirjaa, johon vakavammin nuotittaisin Uisgen viskejä. Perjantaina nappasin alkuun pari etukäteen bongattua, samoin lauantaina, ja sen jälkeen lähinnä nautin tapahtuman ilmapiiristä ja viskeistä sen enempää pingottamatta. On todella mukava tavata muita harrastajia ja tuttuja, se on minulle se Uisgen pääjuttu. Tai no, toki hyvät viskit auttavat tunnelmassa. Joku väitti, että jostain Viskisiepon infosta olisi ollut apua. Jos oli edes yhdelle, niin oli vaivan väärti taas. Onko info taas ensi vuonna esillä? En todellakaan tiedä vielä.
Päasiassa järjestelyt toimivat kuten ennenkin, eli oikein hyvin. Mutta ei niin hyvin, ettei voisi aina parantaa.
Vettä voisi minusta olla enemmänkin tarjolla, sillä vesiastiat olivat välillä tyhjillään. Onneksi useilla ständeillä oli tarjolla myös vettä, niin matkalainen sai vettä ja elämän vettä taipaleen varrella.
 |
| Perjantai |
Kokonaisuutenahan tilaisuus toimii, ei siinä mitään. Harmillisesti samat puutteet nousevat esille kuin ennenkin.
Tasting-salien merkintä. Paikka on pieni, mutta silti ensikertalaisille uusi. Samoin huoneiden ovissa voisi olla merkinnät. Toki kysyvää autetaan, mutta pienillä asioilla voisi saada ison parannuksen.
Ruoka. Possun kylki oli aivan upean suussa sulavaa, eli ruuassa ei siis ollut vikaa. Vika on valinnan monipuolisuudessa. Olisi hienoa, jos jatkossa olisi myös kala- ja kasvisvaihtoehdot. Kuulin jälkikäteen, että kysymällä olisi kasvisvaihtoehto ollut tarjolla. Jos se oli jossain mainittu niin hyvä, itse en sitä huomannut. Ymmärrän kyllä täysin syyt, miksi tarjolla oli buffa, ja myös ruuan tyylin. Itse vain muistelen niin kaiholla Uisgen alkuvuosia Vanhalla, kun tarjolla oli muutama hyvin mietitty ja hyvin tehty yksittäisannos. Tiedän, että se vaatii enemmän henkilökuntaa paikalle kuin nykyinen ratkaisu. Asiakkaan näkökulmasta kaipaisin kuitenkin paluuta annoksiin, tai ainakin monipuolisemmat vaihtoehdot olisivat tervetulleet. Kuulin, että aika moni jätti ruuan syömättä hinnan takia, ja myös siksi, että olisi toivonut monipuolisempaa valikoimaa.
Maksukorttisysteemi oli loistava, kunhan se alkoi toimia. Itse maksoin perjantaina perinteisillä paperilapuilla, mutta lauantaina pääsin itsekin digitaalisen version käyttäjäksi. Ymmärtääkseni kaikki ovat pitäneet systeemiä hyvänä (silloin kun se ei nikotellut).
Hinnat. Pääasiassa oikein maltilliset, ja mahdollistivat monipuolisen maistelun, mutta hutiakin oli mukana. Ei se menestys...
Nähtävästi taas mentiin ilman järjestyshäiriöitä (toivon niin).
Hienoa, että Ägräs oli mukana! Mielenkiintoisia tuotteita, vaikka itse en akvaviitin ystävä olekaan. Erityinen maininta kotimaisista yrteistä ja luonnosta kerätyistä katajanmarjoista. Mielenkiinnolla odotan viskien tulemista.
Valamon Shrekin värinen juoma teki aika vahvan merkinnän makumuistiin, eivätka aromit meinanneet irrota lasista edes kotimatkalla. Hienoja tuotteita Valamolla! Varsinkin XI maistui suussani todella hyvältä.
HDCO:n Gin ja 2 yo straight rye. Upeita! Edelleen.
Pikkulinnun ständillä olisin voinut viipyä pidempäänkin, mutta tyydyin lähinnä maistamaan 2000-luvun alkupuolella kaveriporukan kanssa mökkipullona olleen Ardbegin 17. Hinta oli aikoinaan noin 30-35£. Nyyh.
Jos yksi viski nousi itselläni yli muiden, niin se oli Redbreastin Mano A Lámh. Nyt hiukan harmittaa, etten sitä aikoinani ostanut, vaikka hiiren kursori oli jo tilausnapin päällä. Kiitos ja kumarrus Redbreastistä, sanon sen nyt uudelleen!
Maahantuojat ja tislaamot. En ala teitä kaikkia tässä yksitellen kiittää mukanaolostanne ja tuotteistanne. Iso kiitos teille kaikille, että toitte valikoimanne harrastajien maisteltaviksi!
Todella iso kiitos järjestäjille, Vanhalle, ja ennen kaikkea osallistujille. Sláinte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti