keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Turhautuminen

Viskisieppo on nyt hiukan turhautunut. Jokunen aika kitisin yleisesti alemmuuskompleksista ja otin kantaa Alkon valikoimaan. En varsinaisesti ole kääntämässä takkiani, sillä mielestäni perusvalikoima on edelleen sellainen, että siitä perusviskin (ja joskus jopa muutaman paremman) löytää ja netin kautta loput. Mutta mutta, sitä ennen hahmottelin "Lupausta paremmasta?" . Onneksi laitoin kysymysmerkin aikoinaan perään (pieni epäilyksen siemen kyti takaraivossa), sillä lupaukseksi jäi syksyn lämmikkeet tuolta osin.

Uusia tuotteita on putkahdellut ja edelleen putkahtelemassa Alkon hyllyyn. Valitettavasti vain kaikki uutuudet (ainakin tämänhetkisten tietojen pohjalta) täydentävät viskivalikoiman perusvalikoimaa, ja harmittavan moni niistä vielä valikoiman "talousosastoa". Mitään uutta varsinaisesti uutuudet ei tarjoa makujen puolella. Toki hinta-laatusuhteen perusteella hyviä, ihan nautittavia viskejä toki, mutta ehkä olisin kaivannut edes yhtä tai kahta "kovemman kaliberin viskiä". Isänpäiväksi ehkä/mahdollisesti/tai sitten ei pujahtava viski onneksi lupailee edes yhden verran mielenkiintoa ja jopa puolittaista harkintaa kukkaron nyörien löysyttämiselle.

Luulisi, että Alkonkin kannattaisi kääntyä hankinnoissa entistä enemmän harrastajien suuntaan. Toki ihan yksittäisiä toiveita ei voi, eikä pidäkään alkaa noudattamaan, mutta ehkä mm. eräs alan suomalainen seura voisi auttaa valikoiman monipuolistamisessa. Saurassa on kuitenkin mukana todella kovan luokan harrastajia ja ainakin Suomen mittakaavassa asiantuntijoita (jopa laajemminkin). Jos kokoa ei voi lisätä, kannattaa keskittyä monipuolisuuteen ja laatuun (ei, ikä ja hinta ei ole aina suoraan verrannollinen laatuun!!!).

lauantai 25. lokakuuta 2008

Pohdintaa

Kun tulee puheeksi viskiharrastukseni, minulta kysytään lähes aina samoja kysymyksiä; Miten viskejä voi muka harrastaa? Mitä eroja niissä muka oikein on? Eikö se ole kallis harrastus? Olet siis humalassa joka kerta? Puhun siis tilanteista, joissa keskustelen henkilön kanssa joka ei harrasta viskejä tai tunne minun harrastustani etukäteen. Esimerkiksi työpaikan tilaisuudet, sukutilaisuudet jne.

Nuo neljä ovat minusta ehkä ne yleisimmät, joihin pääsee vastaamaan aluksi. Alkuvastailun jälkeen päästään pintaa syvemmälle.

Single Malt? Blended? Jenkit siis mitä? Mistä tietää mikä on hyvää? Miksi Single malt? Miksi Jenkki? Miksi tämä tuo ja se...? Miten Singel määritellään? Miten blended? Maissia?

Noiden jälkeen yleensä tipahtavat ne vaarallisimmat kysymykset; No mikä on sun suosikki? No mikä minun kannattaa ostaa seuraavaksi?

Aika yleisluonteisia kysymyksiä, eikö? Kerran yksi tuttavani kysyi, että eikö aina kyllästytä vastata noihin samoihin kysymyksiin? Ei todellakaan! Miksi pitäisi kyllästyttää? Minusta on aina mukava viedä viskituntemusta eteenpäin ja vastaaminen aina uudelleen ja uudelleen samoihin kysymyksiin tarkoittaa aina sitä, että uusi ihminen saa hänelle uutta tietoa viskeistä. Ajatellaan vaikkapa peruskoulun opettajaa, joka vuodesta toiseen (vuosikymmenestä toiseen) opettaa aina samoja asioita uusille oppilaille. Entä jos opettaja kyllästyisi vastaamaan/kertomaan samat asiat? Kuka sitten kertoisi asiat? Ohjataan etsimään itse? Mistä? Samalla rikon vääriä käsityksiä viskin ympäriltä, sillä tasting (maistelutilaisuus) ei todellakaan ole itsessään ryyppytilaisuus!

Ai miten niin vaarallisia kysymyksiä ne viimeiset? Siitä yksinkertaisesta syystä, että minulla ei ole hajuakaan kysyjän mieltymyksistä. Miksi siis alkaisin tuputtaa hänelle omia näkemyksiäni (omia mieltymyksiäni), jotka voisivat olla täydellinen katastrofi. Mieluummin kerron eri vaihtoehdoista ja ehkä tyypillisimmistä edustajista ja sitä kautta suosittelen etsimään oman viskin. Sama koskee tasting-tilaisuuksia. Minusta vetäjän ei tulisi liikaa kertoa maisteltavan viskin ominaisuuksista etukäteen, olivat ne nuotit sitten omia tai kirjoista (pois lukien ehkä jos kyseessä on tislaamon edustaja jonka tehtävä on markkinoida tuotetta). Kaikkein vähiten esittelijän tulee tuoda esille omaa mielipidettä "hyvyydestä" ennen maistamista. Kun antaa vastapuolen, oli hän miten kokenut tai aloittelija tahansa, maistaa rauhassa ja tuoda omia kokemuksia/makuja/tuoksuja esille, oppii itsekin aina uutta. Pidin esim. todella paljon muuttoaikana Whisky Guildin tilaisuuksista juuri tämän takia. Michael ei koskaan tuputtanut omia näkemyksiään, vaan enemmänkin pyyti yleisöltä kommentteja. Tällainen vuorovaikutus oli todella palkitsevaa.

Mikä on suosikki loppujenlopuksi? Itse en voi vastata yhdellä viskillä. Minulla ei ole yhtä viskiä, jonka voisin valita aina. Voin kertoa TOP-5:n johon kuuluu parikymmentä viskiä. Toisella hetkellä en Ardbeggia haluaisi ja toisella hetkellä taas Macallan olisi just eikä melkein se mitä pitääkin. Minulle on turha tulla sanomaan jostain viskistä, että se on huonoa, jos itse siitä pidän. Näin ei pitäisi koskaan sanoa kenellekään. Onko sinun suusi muka toisen suun asiantuntija? Esimerkki omasta kokemuksesta; Mukana pullo Ardbegin 17Y viskiä. Yksi ystävistäni ihastui viskeihin sen kautta, toinen ei sitä ole sen jälkeen ole maistanut eikä varmaan maistaisikaan. Piste.

[edit:27.10 kirjoitusvirheitä]

perjantai 24. lokakuuta 2008

Parveilua

Viskisieppo on lajitovereineen aina välistä parveilevaa lajia, vaikkei varsinaista muuttoaikaa olekaan. Parveilun ansiosta kuulopuheita kuuluu välistä sähköisiäkin sähkötinlinjoja pitkin. Nyt vaakkumista tai sirkuttelua (kukin valitkoon sopivamman äänen kuvaamaan viskisieppoja) kuului oluen merkeissä. Ja mikä parasta, Suomi-oluiden merkeissä. Pari viestiä sitten kävin mielikuvamuuttomatkalla makujeni saattelemana Huvilassa ja siitä innostuneena selvittelin lisää.

Totta todellakin, erääseen Kauppaketjuun on ilmestynyt mm. Huvilan pulloja ihan vakituisemminkin. Valitettavasti muuttokausi Joutsenella ja Kalpealla Alella on vasta käynnissä pääkaupunkiseudulla, mutta toivon mukaan leviää hitaasti ja maukkaasti myös muualle. Tottahan nautiskelijoita löytyy koko Suomesta, ei ainoastaan lumettomalta vyöhykkeeltä. Lisäksi kuulemma mm. Myymälässä Punavuoressa on myös tarjolla pienpanimoiden tuotteita. Suru-uutinen on, että laatikko (20 plo) ei meinaa kiertää edes kuukaudessa kaupasta asiakkaalle. Viskisieppo ei asiaa tiennyt, mutta hoitaa jossain vaiheessa lämmikettä kotiin.

Talvi on siepoille aina lämmittelyn aikaa. Siispä talvioluiden tuloa lauleskelee aina iloisin mielin. Nyt huhu kertoo, että VASPin Talvi olisi tarjolla mahdollisesti viikolla 44 edellä mainituissa osoitteissa. Ja Huvilankin Hyvää Tuomasta sopivasti Joulun alle viikolla 45. Meheviä juoruja, joissa uskon kyllä olevan todella suuri totuuden siemen. Viskisiepon syväkurkku on mallaspuolen asiantuntijalähteitä.

Mutta ei hyvää, jos ei myös liian karvastakin. Sain myös kuulla meidän, ja myös ravintoloiden, valinnoista oluiden suhteen. Edelleen, hyvin usein niin kuluttaja kuin ravintolakin tekee ostopäätöksen prosenttien mukaan. Laatuoluiden kanssa en soisi enää moista näkeväni, ehkä ns. helppoa juotavien kanssa, joiden tarkoitus on ainostaan sammaltaa lauluääntä. Toki ymmärrän ravintolan näkökannan, mielummin otetaan rajalliseen valikoimaan niitä, mitä ei kaupasta löydy ja tämä tietysti ohjaa helposti yli kaupan prosenttien. Ja tästä tietysti ymmärtää kuluttajan tilanteen. Tokihan nyt kun pubiin lähtee, mielummin ottaa sitä mitä kaupasta ei saa. Ongelma on kuitenkin siinä, että kun niitä Suomalaisia (artesaani-)oluita ei saa oikein sitten kummastakaan. Ravintola syyttää kauppaa ja kauppa prosentteja ja kuluttaja kaikkia...vai miten se nyt oli? Onneksi toki poikkeuksia löytyy niin ravintolapuolelta kuin kaupankin puolelta!!

No niin, viskisieppo rauhoittuu nyt edellisen "paatoksen" jäljiltä ajattelemalla Joutsenen lentoa kesäisen järven yllä. Rauhoituksesta huolimatta myös nauttii sitä.

Suuri kiitos kaikille niille, jotka jaksatte tuoda suomalaista olutkultturia myös olohuoneisiimme. Tekemällä laadukkaita, maukkaita ja erilaisia oluita rikastutatte suomalaista makukirjoa. Tuomalla niitä kauppoihin ja myymällä niitä, mahdollistatte kuluttajalle valinnan mahdollisuuden (vaikeuden, ei kai nyt sentään). Nyt on kuluttajana aika vastata alkavaan tarjontaan ja osoittaa, että hyvälle, maukkaaalle, erilaiselle ja laadukkalle kotimaiselle oluelle on kysyntää.

ps. Vaikka tekstissä vilahti vain muutama panimo, niin kiitos myös muille pienpanimoille ja panimoravintoloille. Yhteen ei aina saa kasattua kaikki nimiä.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Ja ruuan päälle?

Ruokaravintoloiden viskivalikoima saa välistä Viskisiepon ihmettelemään. Miksi tarjolla on aina se yksi (ja sama) mallasviski, mutta konjakkeja on hylly puolillaan? Ja jos erehtyy tarjoilijalta kysymään ruuan jälkeen, että mitäpä mallasviskiä sitä olisi tarjolla niin litania sisältää kaikki blendeistä alkaen.

Uskallan väittää, että yhä useampi asiakas voisi vakavasti harkita sen iän ikuisen konjakin tilalle myös hyvää mallasviskiä ruuan jälkeen (tai ennen). Hyvä mallasviski toimii ruuan jälkeen siinä missä konjakkikin, ja monesti jopa paremmin.

Ruokailun tulisi olla kokonaisvaltainen elämys, jossa alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka (kahvi mukaan laskien) tulisi olla yhtenäinen kokonaisuus. Ei tarkoita nyt mitään tähtiluokan ravintolaa, vaan ihan kaikkia hyviä "soppakuppiloita". Mutta kun ei. Alkupaloihin on nähty vaivaa. Pääruoka tehty asiakkaan toiveiden mukaan ja sitten. Plääh. Ota viski "G" tai konjakki.

Ei, en tarkoita että ruokaravintolan tulisi hommata vähintään 40 mallasta hyllyyn tai olla kaupungin paras viskiravintola. Erikoisuuksiakaan ei tarvitsisi alkaa hommaamaan, vaan ihan peruskamaa. Sillä uskallan väittää ihan hatusta tempaisten, että noin kymmenen hyvin valitun mallasviskin avulla ravintola pystyisi tarjoamaan asiakkailleen todella paljon enemmän. Yleensähän konjakkejakin on vähintään kuusi tai enemmän. Jo tuolla valikoimalla (ja jopa vähemmällä) voitaisiin kattaa viskien pääasiallinen makukirjo (no niin, puritanistit kaivaa tässä vaiheessa tuoksuympyrää esille ja heristää sormea) ja tarjota vaihtoehtoa jopa aperitiivi ja jälkiruoka valikoimissa.

Ei määrä vaan laatu ja hyvin valittu kokonaisuus. Sillä pötkii pitkälle. Valitettavasti vain viskikultturi ei taida Suomessa olla vielä niin pitkällä, että viski vaarantaisi konjakin asemaa. Tuskin koskaan, sillä eihän Suomessa edelleenkään juoda muuta kuin suodatinkahvia, ei me opita uusia tapoja. Peräpohjola.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Huvilassa käynyttä

Nyt alkaa olla maailmankirjat sekaisin. Suomen kaupoissa lisääntyy suomalaisten panimoiden oluet, eikä aina ole kyseessä vain se-perus-lager. Laitilalta on hyllyssä mm. Kievaria ja nyt huomasin Huvilan pullotteita (mm. pale ale). Alkon puolelta löytyy muutakin Laitilaa ja Ahvenanmaan tuotteita ja Tampereen mallasta ja muitakin (pahoittelut niistä, joiden nimen nyt unohdin).

Onko suomalaisessa olutkulttuurissa tapahtumassa muutos? Elämmekö suurta murroshetkeä? Todella mieltä ylentävää nähdä suomalaisten pienpanimoiden (tai ainakin pienempien panimoiden) tuotteita kauppojen hyllyllä. Nyt meidän kuluttajien on aika vastata haasteeseen ja suosia erilaista suomalaista.

torstai 9. lokakuuta 2008

Rohkeus

Rohkeutta on monenlaista, mutta nyt pysyn viskin ympärillä. Kyseessä ei ole rohkaisuryypyn nappaaminen, toisin maistaminen kuuluu asiaan eli rohkeus lisääntyy, tai sitten ei.

Rohkeus 1: Jokaisella meillä on varmaan oma suosikki tislaamo/viski. Oletko rohkeasti kyseenalaistanut tislaamosi/viskisi viime aikoina? Onko se sittenkään niin hyvä kuin luulet? Pystytkö "luopumaan" mielikuvastasi vai puolustatko vaikka jossain alitajunnassa pieni "viskipiru" väittää toisin? Tai pysytkö suosikkisi takana vaikka muut sitä morkkaisivat. Luotat VAIN ja AINOASTAAN omaan makuusi?

Rohkeus 2: Rohkeasti ostanut ja avoimin mielin maistanut jotain aivan uutta? Uusi maa? Uusi manner? Uusi tyyppi? Blended sittenkin?

Rohkeus 3: Oletko suvaitsevainen? Sallitko muille omat mielipiteet viskeistä? Sallitko muiden ns. "virheet", ns. "virheet" jotka ovat sinun näkökulmastasi "virheitä"?

Eivätkä luo liity ainoastaan viskeihin, mutta myös sinne. Toivoisin yli kaiken, että viskiharrastajien keskuudessa suvaitsevaisuus olisi kaiken perusta. Viski on aine, josta jokainen nauttii ja maistaa eri tavoin. Onko toisen tapa väärin? Valitettavasti "besserwissermäinen" ilmiö aina silloin tällöin nostaa päätään myös viskirintamalla. Näytetään me, että viskit ovat sen ilmiön yläpuolella! Eikös?

Niin no, itse asiassa tämäkin vuodatus voidaan laskea "besserwissermäisyyden" piikkiin, eli se siitä. Juonpa lasillisen lempiviskiäni joka on tietysti kaikkien muidenkin ylistämä "Punainen Etiketti".

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Kitinää

Alkon valikoima mättää. Ruotsissa paljon parempi valikoima. Miksi Alko ei hommaa tuota ja tätä? Miksi maahantuojat ei tuo kunnon versioita ja harvinaisuuksia Suomeen? Missä huutokaupat? Miksi, miksi, miksi? Kyllä meillä Suomessa on tilanne sitten niin kamala, ihan ollaan surkeita. Kateeksi käy kaikkia.

Alemmuuskompleksi? Se tuttu ja turvallinen kitinä toimii myös viskipuolella, mutta minusta nykypäivänä aika turhaan. On olemassa EU ja Internet eli tilaaminen on helppoa, jopa laillista ja halpaa. Onhan se laillista? Näin olen ymmärtänyt, korjatkaa äkkiä jos ei ole. Mutta siis oletan, että on laillista.

Uskooko kukaan, että Alko voisi missään vaiheessa vastata viskipuolella esimerkiksi yli 300-500 viskin valikoimasta? Olisiko se todellakaan kannattavaa Suomessa? No, oletetaanpa että Alko toisi hyllyynsä 300-500 viskiä. Missä ko. kauppa sijaitsisi? Helsinki. Onko muita vaihtoehtoja, joissa on tarpeeksi suuri potentiaalinen asiakaskunta? Kitinä alkaisi taas. Miksi vain Hesassa? No, Alko toki joutuisi lähettelemään viskejä sitten ympäri Suomea, mutta mitä se tekisi hintatasolle? Minun maalaisjärki sanoisi, että ei hyvää.

Mitä väliä sillä on, että Ruotsissa on parempi valikoima? Saksassa on parempi. Mitä väliä, että Saksassa on parempi, mennään Skotlantiin. Aina löytyy parempaa, kalliimpaa, erikoisempaa. Niitä haluavat osaavat tänä päivänä tilata haluamansa luksustuotteet netistä.

Takaisin Alkoon. Tarkoitus ei ole pitää mitään markkinointipuhetta (Viskisieppo ei markkinoi tai suosi mitään toimijaa), mutta ei se valikoima minusta nyt niin kamala ole. Tyylejä löytyy laidasta laitaan, eri mantereet on mukavasti mukana, muutama jopa "ylempää keskitasoa" oleva "luksus" valikoimassa. Itseasiassa väitän, että Alkon valikoima on sellainen, että pääsääntöisesti(!) aina löytää oikean tyylisuunnan viskin. Jos erikoista tai tiettyä etsii, onko se löydyttävä automaattisesti Alkon hyllystä? Onko se saatava just nyt ja heti? Eikö harvinaisemman/tietyn hankinnassa voi noudattaa hitusen hitaampaa aikataulua.

Viskiyhteisö sai hommattua Suomeen Suomi-pullotteen. Hieno homma, kuvastaa harrastajien merkitystä ja osoitti ehkä maahantuojille, että täällä on potentiaalia. Emme ole enää myöskään niin paha takapajula kuin Ruotsi. Niin, toivottavasti tuo alemmuuskompleksi ei ollut ainoa syy viskin hommaamiseksi. Mutta lopulta oliko tuolla Suomi-pullotteella mitään edistystä Suomen viskikulttuurille? Hinta oli aika kova ja ulkona ns. tavan aloittelijan ostoslistalta. Suurin osa pulloista taisi kadota pienen(?) harrastajajoukon kaappeihin. Paransiko pullon ilmestyminen viskikulttuuria Suomessa yleisesti? Kertokaa, jos näin on sillä minulta se on mennyt ohi. Edellisestä epäileväisyydestä huolimatta nostan hattua ko. pullotteen mahdollistajille. Ehkä se hyöty onkin sitten vasta tulevaisuudessa ja maahantuojien herättämisessä ja en vain sitä älyä.

Mutta takaisin parhaaseen viskikauppaan eli osoite oli, http://www.