Keräily

Useamman kerran olen itsekseni pähkäillyt viskin keräilyn mielekkyyttä, ja samasta asiasta oli myös lukijan kirje Whisky Magazinessa.

Miksi kerätä viskiä? Jos takana on puhtaasti taloudellinen ajatus, on varmaan tehokkaampiakin tapoja voittaa/hävitä rahansa. Mutta viskin ystävänä kyseenalaistan viskin keräilyn. Mitä iloa on kerätä viskejä kaappiin, jos ei niitä koskaan avata ?

Viski on tehty nautittavaksi sisäisesti tuoksujen ja makujen kautta. Mutta viskin rahallinen arvo (keräilymielessä) on olematon samalla hetkellä, kun pullo avataan. Jos pulloa ei koskaan avata , on koko rahallinen arvo tällöin siis viskin "odotetussa/oletetussa" maussa, tuoksussa, laadussa jne. Arvo ei tällöin mielestäni perustu välttämättä mihinkään todelliseen tekijään, miksi viski olisi "parempaa kuin toinen", ja näin ollen hinta on vain pullon ulkoasussa/ harvinaisuudessa/ oletusarvossa.

Kerran joku sanoi minulle, että kerätäänhän taidettakin. Totta, mutta taidetta (yleensä) nautitaan katsomalla. Esimerkiksi maalaus tuottaa katselijalle uusia elämyksiä ja nautintoa kun hän tutkii maalarin tekemiä siveltimen vetoja, asetelmaa, tunnelmaa jne. Tuottaako pullon ihailu kerääjälle saman nautinnon? Jos näin, silloin itse pullo/etiketti on keräilyn kohde ja sisältö on merkityksetön (jos pulloa ei siis koskaan ole tarkoitus avata). Eikö tällöin menetetä itse viskin arvostus? Viski on tehty nautittavaksi; haisteltavaksi ja maisteltavaksi. Tislaamomestari (ja muu tislaamon väki) on laittanut tuotteeseen omaan osaamisensa ja tehnyt parhaansa, että viski tuottaisi nautinnon maistajalleen. Jos viski tehtäisiin vain "keräiltäväksi" harvinaisuuden takia, turha olisi tehdä jatkuvaa laadun tarkkailua.

Toki pullon ihailulla ja ulkoasulla on merkitystä. Pullon visuaalinen ulkoasu johdattaa viskin maisteluun. Joskus hyvässä, joskus pahassa, mutta varmaan on yksi tekijä viskin kokonaisvaltaisessa nautinnossa.

Joskus kun eteen kävelee viski, joka on jo hiukan harvinaisempi, niin sen saattaa ostaa kotiin odottamaan sitä oikeaa hetkeä. Mutta jos sitä alkaa säilyttämään liian kauan, voi kohta olla tilanne, että sitä ei enää voi avata. Se on rahallisesti liian kallis. Tällöin nautittavaksi ostettu viski onkin menettänyt sen alkuperäisen tarkoituksen, ja siitä on tullun kylmä kapitalismin tuote.

Itselläni kaapin takanurkassa odottaa pullo, jonka hinta todennäköisesti (oletan näin, varmahan ei voi koskaan olla) nousee koko ajan. Toisin sanoen, odottamalla saisin siihen sijoittamani rahat takaisin korkojen kera. Mutta miksi tekisin niin? Olen ostanut sen viskin nautittavaksi. Olen jo ostohetkellä "menettänyt rahani", enkä todellakaan aio laskea, että avaaminen on lopulta se hetki, jolloin köyhdyn. Kun sen pullon avaan, näen itse asiassa rikastuvani. Saan maistaa viskiä, jota en ole ennen maistanut ja jolla on myös tärkeä osa menneisyyttäni. Onko se hyvää vai ei, sen haistaa ja maistaa sitten kun sen avaan. Vasta silloin se on täyttänyt tehtävänsä viskinä!