Ja ruuan päälle?

Ruokaravintoloiden viskivalikoima saa välistä Viskisiepon ihmettelemään. Miksi tarjolla on aina se yksi (ja sama) mallasviski, mutta konjakkeja on hylly puolillaan? Ja jos erehtyy tarjoilijalta kysymään ruuan jälkeen, että mitäpä mallasviskiä sitä olisi tarjolla niin litania sisältää kaikki blendeistä alkaen.

Uskallan väittää, että yhä useampi asiakas voisi vakavasti harkita sen iän ikuisen konjakin tilalle myös hyvää mallasviskiä ruuan jälkeen (tai ennen). Hyvä mallasviski toimii ruuan jälkeen siinä missä konjakkikin, ja monesti jopa paremmin.

Ruokailun tulisi olla kokonaisvaltainen elämys, jossa alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka (kahvi mukaan laskien) tulisi olla yhtenäinen kokonaisuus. Ei tarkoita nyt mitään tähtiluokan ravintolaa, vaan ihan kaikkia hyviä "soppakuppiloita". Mutta kun ei. Alkupaloihin on nähty vaivaa. Pääruoka tehty asiakkaan toiveiden mukaan ja sitten. Plääh. Ota viski "G" tai konjakki.

Ei, en tarkoita että ruokaravintolan tulisi hommata vähintään 40 mallasta hyllyyn tai olla kaupungin paras viskiravintola. Erikoisuuksiakaan ei tarvitsisi alkaa hommaamaan, vaan ihan peruskamaa. Sillä uskallan väittää ihan hatusta tempaisten, että noin kymmenen hyvin valitun mallasviskin avulla ravintola pystyisi tarjoamaan asiakkailleen todella paljon enemmän. Yleensähän konjakkejakin on vähintään kuusi tai enemmän. Jo tuolla valikoimalla (ja jopa vähemmällä) voitaisiin kattaa viskien pääasiallinen makukirjo (no niin, puritanistit kaivaa tässä vaiheessa tuoksuympyrää esille ja heristää sormea) ja tarjota vaihtoehtoa jopa aperitiivi ja jälkiruoka valikoimissa.

Ei määrä vaan laatu ja hyvin valittu kokonaisuus. Sillä pötkii pitkälle. Valitettavasti vain viskikultturi ei taida Suomessa olla vielä niin pitkällä, että viski vaarantaisi konjakin asemaa. Tuskin koskaan, sillä eihän Suomessa edelleenkään juoda muuta kuin suodatinkahvia, ei me opita uusia tapoja. Peräpohjola.