tiistai 13. tammikuuta 2009

Iättömyys

Viskisieppoa alkoi mietityttämään viskien ikäkysymykset ja ns. standardin muuttuminen. Ja samalla viskien romantisoiminen niin tislaamojen kuin asiakkaiden puolelta, liittyen juuri ikään.

Mielikuvani mukaan joitakin vuosia sitten mallasviskeissä ikä-merkintä oli lähes oletusvoisesti esillä. Samalla se oli osoitus tietyn perustason saavuttamisesta viskissä. Usein, ainakin kuluttajien puolelta, ajateltiin että noin 10 Y on se perustaso, josta lähdetään liikenteeseen. Toki nuorempiakin oli, mutta usein niissä oli ylpeästi ikämerkintä mukana. Toki Viskisiepon höyryyntyneet aivot voivat muistaa väärin ja romantisoida menneen, mutta tällainen mielikuva on.

Nyt markkinoille putkahtelee entistä enemmän ikämerkitsemättömiä (iättömiä?) viskejä. Tämä siis tarkoittanee, että yleensä ne ovat alle 10 Y (mutta tietysti siis vähintään 3Y). Miksi? Onko viskiteollisuus siis alentamassa entistä perustasoaan? Viski on hyvää (pullotettavaa ja myytävää) heti kun saadaan minimikypsytys alta pois? Sekoitellaan vähän, että saadaan ne nuoruuden pahimmat särmät pois.

Kuluttajissa tuo ilmiö on myös näkynyt. Toisaalta nyt ikämerkityt, ja ennen kaikkea "vanhan hyvän ajan/tyylin" viskit, ovat entistä arvostetumpia. Samalla kuitenkin kukkarolle entistä kivuliaampia kokemuksia. Myös uusia iättömiä -viskejä karsastetaan ja haukutaan kypsymättömiksi, raaoiksi ja nuoriksi. Mutta niiden hinta taas tarjoaa mahdollisuuden ehkä kivuttomampaan ostoon. Eli haukutaan nuorta viskiä, ja samalla nostetaan pitkään kypsyneiden statusarvoa ehkä liikaa, vaikka ennenhän ikämerkitty oli se "perustilanne".

Tislaamojen kannalta tilanne on kanssa kutkuttava. Myymällä viskin nuorena pois, saadaan varaston kiertonopeus nopeammaksi ja nopeammin tuotteelle rahallinen vastine. Samaan aikaan kypsytettyjen, voisiko jopa sanoa kohta connoisseur-viskien, hinta nousee nopeammin kuin ehkä todellisuudessa pitäisi. Saadaan siis "valheellisella luksusstatuksella" rahastettua kuluttajia. Mutta mutta. Yksi kiero ajatuksen kulku pujahtaa Viskisiepon mieleen lisää. Samalla kun myydään nuorena kypsynyt pois ja tuotanto kasvaa, tynnyreiden tarve kasvaa TAI tynnyreille tulee tarvetta tehdä entistä enemmän uudelleentäyttöjä. Jos täyttökerrat ei kasva, uusien tynnyreiden tarve kasvaa ja mitä se puolestaan tekee hinnalle? Jos tynnyreiden uudelleenkäyttö kasvaa, mitä se tekee laadulle?

Iättömät viskit ovat (minusta) yleistyneet markkinoilla. Onko se hyvä vai huono asia? Aika näyttää, mihin päin mennään, mutta ainakin Viskisieposta vaikuttaa että entiseen ei taida olla paluuta. Vai onko tarvettakaan?

Ei kommentteja: