5. kesäkuuta 1997Aamulla hotellista löytyi reissun toimivin ikkuna ja suihkukin sai yhteisen kiitoksen. Ravitsevan aamupalan jälkeen kohti Glasgowia ja sieltä edelleen Edinburghiin. Tie oli suurimmilta osin moottoritietä ja maisemat alavia.
Hotellin hankkimisessa turvauduttiin perinteiseen suurkaupunkisysteemiin. Ajettiin lentoasemalle ja etsittiin hotellien varauskeskus. Sitä kautta löytyi The Parliament House Hotel, sopiva yöpymispaikka meille. Kentältä saatiin selkeät ajo-ohjeet hotellille oikein kaupungin karttaan piirrettynä. Hotellin sijainti oli paras mahdollinen - vain parin minuutin kävelymatka kaupungin keskustaan.
No niillä ajo-ohjeilla ei pitkälle päästy. Heti keskustaan saapuessamme oli vastassamme yksisuuntainen tie, jota karttamme mukaan meidän olisi pitänyt ajaa tietenkin vastavirtaan. Aikamme kaupungissa pujoteltuamme löysimme hotellimme ja autolle parkkipaikan. Varsin mielenkiintoinen kokemus - vieras kaupunki, ruuhka-aika ja vasemmanpuoleinenliikenne.
Ranskalaisen suihkun jälkeen olimme valmiit valloittamaan kaupungin viskikeitaat. Tutustumiskävelyn edetessä tankattiin ruokapuoli kuntoon Ivanhoe-ravintolassa. Matkan jatkuessa alkoi osoittautua, että uusien lajien löytyminen saattaisi olla aina vain vaikeampaa. Kunnes saavuttiin pubiin, josta löydettiin useampi uusi merkki. Niitä maistellessamme ja muistiinpanoja tehdessämme eräs vanhempi skottiherra halusi selvittää itselleen, että mitähän nuo ulkomaan epelit oikein touhuavat. Asia kerrottiin ja samalla surkuteltiin, että on niin vaikea löytää enää uusia lajeja.
(vas.) Laphroaig Distillery. Jussin savustusta on syytä hiukan valvoa. Kaikki näyttää olevan kohdallaan ja jäämme erittäin malttamattomina odottamaan tätä valmistuserää.
(oik.) Tässä huoneessa mallastetusta ohrasta, vedestä ja hiivasta käytetään peruskaljaa tislausta varten.
(oik.) Tässä huoneessa mallastetusta ohrasta, vedestä ja hiivasta käytetään peruskaljaa tislausta varten.
Eipäs aikaakaan kun koko joukko eteni peräkanaa kohti viskiravintolaa, jossa valikoima oli niin laaja, että piti oikein katsoa kahdesti oliko näky varmasti totta. Osa jäi pakostakin maistamatta. Koko korkean huoneen perällä olevan baaritiskin takana seinä oli lattiasta kattoon täynnä erilaisia viskejä. Pulloja oli useampi sata ja kaikki eri merkkejä. Single Maltit olivat erityisen hyvin edustettuna. Mikä ihana näky!! Uusia lajeja saatiin 15, joka on mahtava suoritus, kun ajatellaan, että pohjalla oli jo 69 eri merkkiä.
Skottiherran kanssa sitten aika kuluikin rattoisasti. Jussi hoiteli jutut ja minä vain kuuntelin sujuvasti. Tässä vaiheessa on kyllä myös mainittava. että hän oli jo toinen maistelukumppani, joka kehui meidän kielitaitoamme. Kyllä osaavat olla kohteliaita nuo skotlantilaiset. Mieleen jäi kuvaus, että Skotlannissa sataa niin usein ja paljon, että heille kasvaa ajan mittaan räpylät, ja kesän erottaa talvesta siitä, että talvella sade on kylmää.
Eurooppalaisten kielten ja kultturien eroja selvitellessä ja viskejä maistellessa ilta alkoi lähestyä loppuaan. Tarkkaan en muista mihin aikaan skottimies ulos horjahteli. Aikanaan myös me poistuimme ravintolan henkilökuntaa kovasti kiitellen ja runsaat juomarahat antaen. Paluumatkan varrelta löytyi vielä iltapalaksi kinkkuvoileipä ja pintti bitteriä. Enemmänkin olisi mennyt, mutta Jussin mato alkoi näköjään kuolla. Vai ajatteliko viisaana huomista päivää. Sitten koisimaan. Matka jatkuu ....
Maistettu 13+16+15+8+13+4+15 = 84 merkkiä.
Skottiherran kanssa sitten aika kuluikin rattoisasti. Jussi hoiteli jutut ja minä vain kuuntelin sujuvasti. Tässä vaiheessa on kyllä myös mainittava. että hän oli jo toinen maistelukumppani, joka kehui meidän kielitaitoamme. Kyllä osaavat olla kohteliaita nuo skotlantilaiset. Mieleen jäi kuvaus, että Skotlannissa sataa niin usein ja paljon, että heille kasvaa ajan mittaan räpylät, ja kesän erottaa talvesta siitä, että talvella sade on kylmää.
Eurooppalaisten kielten ja kultturien eroja selvitellessä ja viskejä maistellessa ilta alkoi lähestyä loppuaan. Tarkkaan en muista mihin aikaan skottimies ulos horjahteli. Aikanaan myös me poistuimme ravintolan henkilökuntaa kovasti kiitellen ja runsaat juomarahat antaen. Paluumatkan varrelta löytyi vielä iltapalaksi kinkkuvoileipä ja pintti bitteriä. Enemmänkin olisi mennyt, mutta Jussin mato alkoi näköjään kuolla. Vai ajatteliko viisaana huomista päivää. Sitten koisimaan. Matka jatkuu ....
Maistettu 13+16+15+8+13+4+15 = 84 merkkiä.
(vas.) Tislauspannut kuparia ja Tapsa rautaa.
(oik.) Veroviranomaisen lukitsema tisleen mittausasema no:1. Laphroaig Distillery.
(oik.) Veroviranomaisen lukitsema tisleen mittausasema no:1. Laphroaig Distillery.
5.6.1997 To. EdinburghAamu on jälleen aurinkoinen ja suihku toimii täysin moitteettomasti, eli vettä tulee säädettäessä joko paljon tai vähän, ja sen lämpötila ei vaihdu jollei itse halua. Aamupalasta en nyt kerro mitään, sillä valistunut lukija arvaa kaiken kertomisen arvoisen helposti.
Ajelimme pysähtymättä Glasgowin kautta Edinburghin lentokentälle. Matkalla Tapsa kuvasi liikkuvan auton ikkunasta J & B:n ja Ballantinesin "tehtaat".
Lentokentän hotellissa olisi kyllä tilaa mutta hinta oli 100 puntaa per/lärvi, joten joimme vain baarissa yhdet bitterit. Pysäköimme auton lentokentän Hertzin parkkipaikalla ja menimme kysymään majoitusta hotellineuvonnasta. Virkailija kertoi, että Edinburgh 1ähiympäristöineen on aivan täynnä. Täytimme kuitenkin lapun, jossa etsimme kanden hengen huonetta hintaluokassa 30 £/takaraivo. Yllättävästi huone löytyi aivan Edinburghin keskustasta.
Autoon mentäessä Hertzin paikoitusalueen valvoja nosti valtavan metelin, kun olimme jättäneet auton heidän parkkipaikalleen. Ei tainnut äijäpaha tunnistaa omia autojaan. Ajelimme ohjeiden mukaan The Parliament –hotellille, mutta liikennejärjestelyt oli sellaiset, ettei sitä niin vain löytynytkään.
(vas.) Ei uskoisi, ellei itse näkisi. Tästä pahaisesta ojasta ottaa Lagavulin vetensä. Vesi oli väriltään tummaa ja eikä sitä nyt niin kauhealla kohinalla virrannut. Vesi tulee läheiseltä Beinn Bhreac kukkulalta, jossa alkulähteenä on Loch na Beinne Brice. Valmistuote on kuitenkin huipputavaraa, tuli vesi sitten mistä tulikin.
(oik.) Lagavulinilta jatkettiin valtatietä Ardbegin tislaamolle ja sieltä edelleen Loch an t-Sàilein rantaan. Olihan vanha skottiherra edellisiltana paikan kauneutta kehunut.
Ajoimme useamman kiepin keskikaupungin ruuhkassa neljältä eri suunnalta hotellin ohi. Pysäköimme auton puiston viereen ja lähdimme jalkaisin etsimään hotellia. Se löytyikin mäen päältä pienen kiharaisen tien varrelta aivan puiston vierestä. Respan tyttö neuvoi meitä viemään automme parkkitaloon, joka sijaitsi puiston toisella puolella. Autolle mentäessä "kylmäajoimme" mutkikkaan näköisen risteyksen, jotta se sitten sujuisi auton kanssa.
Majoituimme ja kävin suihkussa, tämä on tähänastisista hotelleista paras. Hotellista tosin puuttuu baari ja ravintola, mutta mitäs siitä kun sijainti on aivan keskustassa. Suoritin viimeisen T-paidan kuivapesun hiustenkuivaajalla ja partavettä päälle ja kaupungille.
Oli tarve likavaatekassista joten menimme keskustan liikekeskukseen, josta ostimme muutaman CD-levyn, sopivaa kassia emme sieltä löytäneet. Onnekkaasti löysimme saman säkkipillisoittajan CD:n joka oli esiintynyt Athollin linnassa. Joimme päiväkaljat ja lähdimme jatkamaan kassijahtia. Kävimme useammassa liikkeessä ja muutamassa baarissa joissa maistoimme muutaman uuden viskin.
Tilanne näytti melko huonolta, sillä kassia emme olleet löytäneet ja baareissa näytti olevan vain sellaisia singlejä, joita olimme jo maistaneet. Söimme runsaan "mixgrill" aterian Ivanhoe -nimisessä ravintolassa.
Matka jatkui päämäärättömästi kassia etsien ja eräässä kaupassa oli kuin olikin sopiva kassi. Esillä oli 6 erilaista kassia ja kyltti johon oli merkitty kassien hinnat. Valitsimme keskisuuren putkikassin ja marssimme kassalle. Koska hinnaston halvin näytti olevan pieni vyölaukku sanoin kassaneidille, että haluaisimme maksaa tämän "beltbagin". Hän löi kuitenkin kassaan putkikassin hinnan, joten se siitä hämäyksestä.
Kurkistelimme sisälle useaan baariin ja löytyikin yksi, jossa oli pari uutta singleä. Kun tilasimme viskit ja otimme vihkot esille, pöllähti viereemme vanhempi mies olutlasi kädessään ja kyseli "mitä te teette", "mistä te..." ja kaikki muutkin tutut kysymykset. Hän halusi välttämättä tarjota meille viskit, mutta kerroimme ettei noista mikään kelpaa, sillä olemme maistaneet niitä kaikkia. Hän tarjoutui oppaaksi paikkaan, jossa kuulemma on tosi paljon single maltteja. Niinpä hiippailimme muutaman korttelin matkan ja saavuimme baariin jossa oli hyllymetreittäin viskejä.
(oik.) Lagavulinilta jatkettiin valtatietä Ardbegin tislaamolle ja sieltä edelleen Loch an t-Sàilein rantaan. Olihan vanha skottiherra edellisiltana paikan kauneutta kehunut.
Ajoimme useamman kiepin keskikaupungin ruuhkassa neljältä eri suunnalta hotellin ohi. Pysäköimme auton puiston viereen ja lähdimme jalkaisin etsimään hotellia. Se löytyikin mäen päältä pienen kiharaisen tien varrelta aivan puiston vierestä. Respan tyttö neuvoi meitä viemään automme parkkitaloon, joka sijaitsi puiston toisella puolella. Autolle mentäessä "kylmäajoimme" mutkikkaan näköisen risteyksen, jotta se sitten sujuisi auton kanssa.
Majoituimme ja kävin suihkussa, tämä on tähänastisista hotelleista paras. Hotellista tosin puuttuu baari ja ravintola, mutta mitäs siitä kun sijainti on aivan keskustassa. Suoritin viimeisen T-paidan kuivapesun hiustenkuivaajalla ja partavettä päälle ja kaupungille.
Oli tarve likavaatekassista joten menimme keskustan liikekeskukseen, josta ostimme muutaman CD-levyn, sopivaa kassia emme sieltä löytäneet. Onnekkaasti löysimme saman säkkipillisoittajan CD:n joka oli esiintynyt Athollin linnassa. Joimme päiväkaljat ja lähdimme jatkamaan kassijahtia. Kävimme useammassa liikkeessä ja muutamassa baarissa joissa maistoimme muutaman uuden viskin.
Tilanne näytti melko huonolta, sillä kassia emme olleet löytäneet ja baareissa näytti olevan vain sellaisia singlejä, joita olimme jo maistaneet. Söimme runsaan "mixgrill" aterian Ivanhoe -nimisessä ravintolassa.
Matka jatkui päämäärättömästi kassia etsien ja eräässä kaupassa oli kuin olikin sopiva kassi. Esillä oli 6 erilaista kassia ja kyltti johon oli merkitty kassien hinnat. Valitsimme keskisuuren putkikassin ja marssimme kassalle. Koska hinnaston halvin näytti olevan pieni vyölaukku sanoin kassaneidille, että haluaisimme maksaa tämän "beltbagin". Hän löi kuitenkin kassaan putkikassin hinnan, joten se siitä hämäyksestä.
Kurkistelimme sisälle useaan baariin ja löytyikin yksi, jossa oli pari uutta singleä. Kun tilasimme viskit ja otimme vihkot esille, pöllähti viereemme vanhempi mies olutlasi kädessään ja kyseli "mitä te teette", "mistä te..." ja kaikki muutkin tutut kysymykset. Hän halusi välttämättä tarjota meille viskit, mutta kerroimme ettei noista mikään kelpaa, sillä olemme maistaneet niitä kaikkia. Hän tarjoutui oppaaksi paikkaan, jossa kuulemma on tosi paljon single maltteja. Niinpä hiippailimme muutaman korttelin matkan ja saavuimme baariin jossa oli hyllymetreittäin viskejä.
(vas.) Jokainen kulkee tavallaan. Tässä etuajo-oikeus on paikkakuntalaisella. Matka Port Askaigin satamaan on alkanut ja kiirettä ei ole.
(oik.) Saari on kierretty ja kaikki tislaamot on nähty. Paluumatka alkaa lautan odottelulla. Jää hyvästi Islay, ei ole yhtä pahaa sanaa sanottavana sinusta.
Oppaamme Duncan Alastair kulki ympäri baaria ja kertoi kaikille keitä me olimme ja mitä me teimme. Paikallinen väki kävi pöydässämme suosittelemassa lempiviskejään ja kyselemässä joko olimme maistaneet sitä tai tätä. Maistelimme tosi monta loistoviskiä ja maksoimme myös Duncanin muutaman kaljan. Duncan ihmetteli miksemme olleet kännissä, vaikka hän oli jo aivan "deekin" [diiken]. Vertailimme suomen- ja englannin kielen eroja ja Duncan väitti meidän puhuvan erinomaista englantia. Hän matki miten eri puolilla englantia puhutaan ja kertoi, ettei ollut armeijassa ollessaan ymmärtänyt yhtään mitään.
Tänään Tapsan kielikorva oli jotenkin tukossa tai Duncan puhe ei istunut Tapsan korvaan, sillä minä hoidin tulkkauksen ja valtaosan keskustelusta. Ilta meni tosi nopeasti ja noin kello 24.00 hipsimme hotellille ja kaipa mekin olimme hiukan deekin. Matkalla söimme iltapalaksi valkosipulivoileivät ja joimme tuopit bitteriä. Tapsalle olisi maistunut vielä toinenkin bitteri, mutta minä kielsin sen ehdottomasti. Huoneessa päätimme, että kirjoittamme päiväkirjamme lentokoneessa. Päivän ajomatka oli noin 140 mailia. Hyvää yötä.
Tänään Tapsan kielikorva oli jotenkin tukossa tai Duncan puhe ei istunut Tapsan korvaan, sillä minä hoidin tulkkauksen ja valtaosan keskustelusta. Ilta meni tosi nopeasti ja noin kello 24.00 hipsimme hotellille ja kaipa mekin olimme hiukan deekin. Matkalla söimme iltapalaksi valkosipulivoileivät ja joimme tuopit bitteriä. Tapsalle olisi maistunut vielä toinenkin bitteri, mutta minä kielsin sen ehdottomasti. Huoneessa päätimme, että kirjoittamme päiväkirjamme lentokoneessa. Päivän ajomatka oli noin 140 mailia. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti