Shaker-lehden numerossa 4/2011 on alkanut lehden viskikoulu. Koulun kesto ei ekan jutun perusteella selviä, mutta toivottavasti oppitunteja on edessä useita. Sillä ainakin ekan savuisen luennon jälkeen Sieppo odottaa jo toista luentoa, ja tätä ei ole tapahtunut Siepon opiskeluhistoriassa ennen. Ja mikäpä odotellessa, sillä juttusarjan kirjoittajana toimii Ilkka Ruponen.
Ainiin, oli jutussa ongelmaakin. Se oli liian lyhyt. Tuntui, kuin
juttu olisi loppunut kesken, ennen kuin se kunnolla edes alkoi.
Toivottavasti matka jatkuu seuraavissa osissa ja juttusarja kattaa myös
muitakin tuotantoalueita kuin Skotlannin. Siepon mielestä olisi harmi jos mukaan ei
pääse bourbon, japanilaiset ja myös Suomen viskit.
Mutta Siepolla on nyt ongelma, ja se on jutun syytä. Mistä ko. lehteä on saatavissa jos sitä ei tilata halua? Onko edessä baarireissuja? Ilmestymistiheys? Lehtipisteet? Ei kai viskikoulu lopahda ensimmäiseen luentoon luentomateriaalin saatavuuden takia? Vihjeet ja bongauspaikat otetaan mielellään vastaan.
15 kommenttia:
Shaker-lehteä ei tavallinen tallaaja saa ostaa mistään, sillä siinä puhutaan väkevistä alkoholijuomista (hui kauhistus!!). Suomen laki astuu tässä asiasta kiinnostuneen varpaille kieltämällä tällaiset julkaisut. Mielenkiintoiseksi asian tekee, että viskikirjoja ja -lehtiä esim. saa myydä...Mutta Shakeria pitää käydä lukemassa baarissa tai ravintolassa.
T. JaRiMi
Todella harmi, sillä tuon jutun/juttusarjan olisi suonut olla luettavissa huomattavasti laajemmalla lukijakunnalla.
Viittaamasi lehtijutun kirjoittajana on pakko kysyä, mitä oikein tarkoitit "lyhyydellä" ja "kesken loppumisella". Oliko jotakin olennaista jäänyt pois?
Kritiikki ja muu palaute on sinänsä aina paikallaan ja toivottavaakin, mutta jotta siitä olisi jotakin hyötyä kohteelleen, sen tulee olla perusteltua.
Juttujen pituudelle on lehden (perustellusti) asettamat rajat, joten kirjoittajana joudun aina aluksi päättämään, mitä haluan käsitellä. Viskikoulun 1. osassa tällaisia kokonaisuuksia oli kaksi: (1) mistä savun aromit viskiin tulevat ja (2) minkälainen historiallinen tausta savuisilla viskeillä on.
Käsittelytavassa otetaan tietenkin huomioon myös lehden kohderyhmä, joka on ravintola-alan ammattilaiset. Viskikoulusarjan tarkoituksena on tarjota heille täydennyskoulutusta sekä työvälineitä viskiä tilaavan asiakkaan kohtaamiseen. Viskeihin vihkiytynyt harrastaja saattaisi kaivata enemmän detaljeja ja niihin paneutumista, mutta sellaista ei ole luvassa koulun seuraavissakaan osissa.
Tämän vuoden viimeiseen numeroon tulee luku- ja tulkintaopas viskipullon etiketin merkintöihin, ja ensi vuoden aloittaa katsaus irlantilaisen viskin koko kirjoon. Niitä seuraavia aiheita en ole vielä päättänyt, mutta lehti on toivonut koulusta kuusiosaista.
Shaker ei ole yleisessä myynnissä, koska siinä on suomalaisten maahantuojien ja tukkureiden maksamia mainoksia väkevistä alkoholijuomista. /I.R.
[Editoitu palaute, poistettu mahdollinen kohta väärinymmärryksen välttämiseksi]
Olen pahoillani jos tekstistäni välittyi negatiivinen kuva juttuasi kohtaan. Tuo lyhyys ja keskenloppuminen oli tarkoitettu enemmänkin positiivisessa mielessä, eli olisin mielelläni lukenut hyvin kirjoitettua viskitarinaa kauemminkin. Missään nimessä en tarkoittanut, että jotain keskeistä olisi jäänyt pois yms. "Kritiikkini" ei ollut tarkoitettu kritiikiksi siinä mielessä kuin se ehkä sinulle välittyi.
Omasta mielestäni pyrin olemaan tuossa omassa jutussani positiivinen ja innoissani jutustasi. Harmi, jos kirjoitukseni kautta välittyi väärä kuva sinulle.
Minusta juttusi olisi sopinut erinomaisesti myös muille kuin ravintola-alan ammattilaisille. Ihan peruskuluttaja varmasti saisi tuosta hyvää infoa ja tukea kun siinä viskihyllyn edessä ihmettelee. Sen takia tuo seuraava aihe varsinkin kuulostaisi oikein loistavalta.
Olen tietysti iloinen, ettei jutussani ollut sellaisia ongelmia kuin alkuperäisestä tekstistäsi olisi voinut päätellä. Kaikille niille bloggareille, jotka eivät ole kielenkäytön ammattilaisia, voi suositella kirjoitusten luettamista jollakin ulkopuolisella henkilöllä ennen niiden julkaisemista. Näin tulisi varmistettua edes jollakin tavalla se, että tekstistä välittyy semanttisesti oikea - eli kirjoittajan tarkoittama - viesti. Lukija kun ei pääse kirjoittajan pään sisään, vaan joutuu tukeutumaan pelkkään tekstiin. /I.R.
No, minulla on tietty kirjoitustyyli ja -tapa, enkä aio sitä muuttaa. Jatkossakin kielioppivirheitä on, ja oikoluettamaan en ala. Samalla häviäisi koko blogini idea: "Hetken ajatuksia viskeistä ja viskiaiheista".
Jos kirjoitustyylini ei miellytä, ja kaikkia ei varmasti miellytäkään, niin voi jättää lukematta. Näillä mennään jatkossakin.
Puhe ei siis ollut kielioppivirheistä, vaan siitä, että tekstin sanoma vastaa kirjoittajan ajatusta. Tässä tarkoituksessa ainakin itse luetan kaikki julkaistavat tekstini vähintään yhdellä muulla henkilöllä. Väärinkäsitysten mahdollisuus vähenee huomattavasti. /I.R.
Tämä keskustelu ei johda yhtään mihinkään eikä liity enää ollenkaan blogin aiheeseen. Toivon, että tämä loppuu nyt tähän. Tiedät minun sähköpostiosoitteeni, kirjoita sinne jos haluat vielä jatkaa tätä.
Jos et halua hyviä neuvoja ottaa vastaan, en tietysti voi niitä väkisinkään tyrkyttää. Itse aiheesta ei mielestäni ole eksytty, sillä jos olisit tehnyt alkuperäisestä tekstistäsi ymmärrettävämmän, ei tähän keskusteluun olisi jouduttu. /I.R.
Ihmesäätämistä tuolta jutun kirjoittajalta. Blogissa periaatteessa positiivinen juttu hänen kirjoituksestaan ja hän vetää herneet nenään kuin joku päiväkotikakru. Käsittämätöntä edes ehdottaa tuollaisia muilla luetuksia jokaisen julkaistavan tekstin osalta ja tämä ei ollut täydellinen virke.
Edellisen kirjoittajalle: Sinulla on toki oikeus kommenttiisi, ja saattaisin jopa arvostaa sitä, jos olisit uskaltautunut avautumaan nimelläsi tai muuten tunnistettavasti. /I.R.
Itse olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa, I.R:n artikkieli jätti positiivisen kuvan blogin pitäjälle. Kannattaisi varmaan kysyä siltä ulkopuoliselta henkilöltä mielipidettä tähänkin kirjoitukseen. -M.J.
"Ihmesäätämistä tuolta jutun kirjoittajalta. Blogissa periaatteessa positiivinen juttu hänen kirjoituksestaan ja hän vetää herneet nenään kuin joku päiväkotikakru. Käsittämätöntä edes ehdottaa tuollaisia muilla luetuksia jokaisen julkaistavan tekstin osalta ja tämä ei ollut täydellinen virke."
Hmm. Anonyyminä näyttää olevan liian helppoa aukoa päätään kuin päiväkotikakru konsanaan, sanoisin..huoh.
"Se oli liian lyhyt. Tuntui, kuin juttu olisi loppunut kesken, ennen kuin se kunnolla edes alkoi."
Kyllä tuosta sain itsekin vähän sellaisen kuvan, että bloggaajan mielestä juttu oli vähän heikko (siis lyhyydessään), ja loppui kesken (eli asiaa jäi puuttumaan). oikeastaan mitään muuta itse "viskikoulu" -artikkelin sisällöstä tässä blogientryssä ei sitten pahemmin sanottukaan. Blogientryn pointtina ei tuntunutkaan olevan itse artikkeli, vaan marmatus lehden saatavuudesta? C'est la vie.
T. Mika "JaRiMi" Jansson
Siis Viskisiepon tekstihän oli kokonaiskuvaltaan Ruposen juttua kehuva, vaikkei siinä itse jutun sisältöä sen kummemmin referoitukaan. Ainoaksi negatiiviseksi puoleksi mainittiin se, että juttu olisi saanut olla pidempi, mutta oliko tuokaan kritiikki välttämättä suunnattu jutun kirjoittajalle? Kuten Ruponen itsekin totesi, lehti on rajoittanut juttujen pituutta, mikä tuo tietenkin omat ongelmansa kirjoittajalle. Oli kritiikki suunnattu sitten itse kirjoittajalle tai jutun julkaisseelle lehdelle, tuonkin kritiikin taustalla oli mielestäni kuitenkin implisiittinen ajatus siitä, että teksti olisi saanut olla pidempi juurikin sisällöllisen korkeatasoisuutensa vuoksi. Kuka nyt tasottoman jutun edes toivoisi olevan pidempi? Näin ollen sanoisin, että Viskisiepon tekstistä välittyy semanttisesti oikea, kirjoittajan tarkoittama viesti. Oikoluettamisen tarvetta ei siis ainakaan tuolta osin tämän tapauksen perusteella ole.
Mitä tulee noihin yllä oleviin höpinöihin kommentoijien anonymiteetistä, niin siinä mennään sitten jo aivan uudelle käsittämättömyyden tasolle. Jos joku sanoo käytöstäsi käsittämättömäksi ja lapselliseksi, en ymmärrä, miten tuon saadun palautteen arvostamista edesauttaisi tieto palautteen antajan henkilöllisyydestä. Jos palaute on sisällöltään asiallinen ja perusteltu, eli siltä osin arvostuksen ansaitseva, näen palautteen antajan henkilöllisyyden täysin toisarvoisena asiana. Vastaavasti jos sisältö ei ole kunnossa, palaute on aivan joutavanpäiväinen, oli palautteen antaja sitten kuka tahansa. Jos saadun palautteen arvostaminen on riippuvainen siitä, keneltä palaute tulee, ollaan mielestäni lähtökohtaisesti aika omituisella polulla. Kyllä palautteen sisällön tulisi olla aina se tärkein asia. En siis suoraan sanottuna ymmärrä, mihin sitä palautteen antajan nimeä tarvittaisiin.
-M.K.
"M.K." näkyy palanneen - miltei esseen mitassa - minusta jo kerran kuopattuun keskusteluun.
Ainakaan itse en käytä blogitekstien lukemiseen kovin paljon aikaa - saati tee niistä kielellisiä syväanalyysejä. Sanoman on tultava selväksi kertalukemalla ilman sen kummempia tulkintoja.
Mika Janssonin edelle lainaamat otteet alkuperäisestä blogitekstistä olivat juuri ne, jotka pistivät minunkin silmääni. Tämän vuoksi pyysin blogistia mm. tarkentamaan, mitä oli jäänyt perusteetta pois ja/tai missä suhteessa juttuni muuten jätti toivomisen varaa. Kun sitten kävi ilmi, ettei mitään huomautettavaa ollutkaan, kehotin häntä vastaavien väärinkäsitysten välttämiseksi selkeyttämään sanontaansa - ja kokemukseni mukaan paras tapa siihen on tekstin luettaminen jollakulla muulla. Jos oma itsetunto ei tähän taivu, ei vika ole ainakaan minun.
Kommenttini, jossa välillisesti kehotin kirjoittamaan omalla nimellä, liittyi sitä edeltävään viestiin, joka oli paitsi täysin anonyymi myös alatyylinen ja sävyltään aggressiivinen. En ole kiinnostunut kirjoittajan henkilöllisyydestä (todennäköisesti en häntä edes tunne), eikä mielipiteen painoarvo tietenkään riipu siitä, kuka sen on esittänyt. Asia kuitenkin on niin, että omalla nimellä esiintyminen ehkäisee pahinta "laukomista"; kirjoittaja kun joutuu silloin miettimään, onko oikeasti valmis seisomaan sanojensa takana.
Netin tarjoama anonymiteetti on poikkeus kaikesta muusta kanssakäymisestämme. Keskustelemme kasvotusten, allekirjoitamme kirjeet jne... Yleisönosastokirjoituksiinkin joutuu liittämään oman nimensä, joka jää toimituksen tietoon. Mielestäni tämän asian esiin ottamisessa ei ole mitään "hölmöilyä". /Ilkka Ruponen
Lähetä kommentti