Rukiinen puhde

Suomalaiselle ruis on ehkä se läheisin, ja rakkain, viljalaji. Ulkomailla asuvat kantavat kotimaassa käydessään ruisleipää selkä vääränä kotiin tai opetellaan ruisleivän teko uudessa kotimaassa. Karjalanpiirakan pohja tai kalakukon kuori ei olisi mitään ilman ruista, puhumattakaan sahdista.

Siepolle ruis tuo - nyt jo lämpimiä - muistoja mieleen. Sirppi kädessä tuli leikattua ruista lyhteille ja laitettua ne seipäille kuivumaan. Sen jälkeen vuorossa oli riihen lämmitys ja viljan puinti varstoilla. Lopuksi jyvät jauhettiin naapurin kanssa yhteisellä myllyllä, ja viimeisenä vaiheena pöydällä odotti uunikuuma ruisleipä.Vähemmän lämmin muisto on se mahakipu, jonka sai syötyään liikaa ruisleivän taikinaa.

Ruis on ollut myös merkittävä viljalajike viskin teossa Yhdysvalloissa. Ruisviski yhdistetään historiallisesti lähinnä Pennsylvaniaan, kun taas bourbon maisseineen Kentuckyyn.  Ruisviski oli  hyvin tunnettua ennen kieltolakia. Myös Kanadassa käytetään ruista viskin teossa. Tällä hetkellä ruisviski näyttäisi elävän uutta tulemista, ja onhan Suomeenkin nyt perustettu ruisviskitislaamo. Olisiko muuten riihiruis hyvä erikoisuus suomalaiselle ruisviskille?

Siepon suuhun ruis on toiminut usein hyvin, toki poikkeuksiakin on. Nyt innostuin hommaamaan muutaman rukiin, laittamaan ne rinnakkain, ja totta kai maistelemaan ne. Tarkoitus on jatkossa maistella muutama lisääkin, mutta nyt aloitetaan näillä, että ei tule liikaa ruista ranteeseen.

Old Overholt ja Jim Beam

Jim Beam Kentucky Straight Rye Whiskey. 40%

Tuoksu on laimea. Hitunen mausteisuutta ja puuta. Maussa jatketaan samalla linjalla. Mieto, ja mausteisuus jää taka-alalle. Kokonaisuutena kuitenkin yllättävän miellyttävä. Tuoksu ja maku tasapainossa, sillä molemmissa kuitenkin jotain hyvää. Todella helppohan tämä on. Helposti unohdettavissa, mutta hintaansa nähden ihan ok ruis.

Old Overholt Straight Rye Whiskey. 40%

Erittäin vanha tuotemerkki, joka ymmärtääkseni selvisi harvoina ruisviskeinä kieltolain yli.

Tuoksu on ohut. Hitunen viljaisuutta, puuta, mausteisuutta ja märkä pahvi tulee mieleen. Maku on makeahkon oloinen, vaniljajäätelöä, purukumia, rukiin "kuivuus" käy vain hetken esillä. Mieto. Ei varsinaisesti mitään huonoa, mutta ei mitään erikoistakaan. Helppo juotava, ja valitettavasti helposti unohdettava.

(rī)¹ Rye whiskey. 46%

  

Ymmärtääkseni ikä on yli 4 vuotta. Aika mieto tuoksu, jossa vaniljajäätelöä, jotain kellarimaisuutta, happamia marjoja, tuore donitsi (aika outoa, eikös), ja makeahkon oloinen. Maku on maukas, mausteinen, kirpeä, ja lämmittävä. Mukana hitunen lakritsia. Pehmeä ja aika pitkähkö loppu. Ihan mainio ruis, vaikka kokonaisuus on ehkä hitusen tasapaksu.

George Dickel Rye Whisky. 90 proof.

Rukiin osuus todella kova; 95% ruista, 5% mallastettua ohraa. Edit: Eri lähteiden mukaan tätä olisi kypsytetty vähintään 5 vuotta. Aiemmin epäilin tämän olevan nuorempaa, koska "straight"-sana taitaa puuttua etiketistä.

Aika yksinkertainen. Tuoksu on aika olematon: hedelmäisyyttä, hitunen paahtuneisuutta, mintun tyylistä raikkautta sekä ihan kuin ginin/mäntypuun tyylistä tuoksua taustalla. Hitunen "ohenteen" tyylistä pistävyyttä. Maku jatkaa samalla linjalla: mieto, raikas, hento ja After Eight -suklaa käy mielessä jossain vaiheessa. Ihan loppu tunkkaisen oloinen. Jotenkin olisi toivonut, että 95% ruista olisi potkaissut kunnolla. Näin ei kuitenkaan käy, eli suodatusko olisi vaikuttanut näin paljon. Helppo, mutta helposti unohdettava.

Rittenhouse Straight Rye 100 Proof

Tuoksussa puuta (vanilja), mausteita (inkivääri, neilikka), tuoretta taikinaa ja hitunen vihreää omenaa. Maussa löytyy pippuria (musta-), jälleen omenaa, hitunen paahtuneisuutta. Lämmittävä, ja maku pysyy kielenpäällä ja kitalaessa pitkään. Hintaansa nähden oiva ruis, todella sääli että tämä hävisi pitkäripaisen valikoimasta. Hyvä porttiviski, jos rukiita kiinnostaa kokeilla.

Few Rye Whiskey

Few Rye Whiskey. Batch 13-981. Bottle 121. Barrel "Ross". 46.5%

Tynnyrin nimi on jonkun hyväntekeväisyyteen lahjoittajan nimi, näin tislaamo kertoi kun ihmettelin asiaa. Nyt mennään siis Illinoisin puolelle, ja kyseessä on alle 2 vuotta kypsytetty ruis. 70% Ruista, 20% maissia, 10% mallastettua ohraa.

Huh, mikä tuoksu. Päälle iskee heti todella voimakas ginin tuoksu. Melkein kuin pyörittelisi katajanmarjaa sormissa. Mitään muuta ei aluksi tuoksusta löydä, mutta kun antaa lasin olla rauhassa, niin taustalta nousee esille tuoreen rukiin aromeja, puuta ja taikinan aromeja sekä hitunen paahtuneita fiiliksiä. Maussa havupuun tyylinen aromi jyrää päälle. Makeahko alku, joka taittuu kirpeähkön ja kuivan puun suuntaan. Nuorta. Ginin aromit pilaavat tämän, vaikka taustalta selkeästi löytää rukiin hedelmäisyyden ja maussa kovuuden. Erikoinen. En osaa päättää pidänkö vai inhoanko. Harmi, runko vaikuttaisi hyvältä, mutta pilaako nuoruus tämän? Onneksi n. 50€ ei ole iso sijoitus.

Willett Family Estate

Willett Family Estate Straight Rye. Single Barrel. 4 yo. 55%. Barrel No. 136 

Tuoksu on tämän sarjan upein. Vanilja, tähtianis, neilikka, inkivääri, toffee, parfyymimäinen. Appelsiinin kuoren vivahteita, suklaata (oudosti tummaa ja valkeaa), hitunen poltetun puun tuoksuja.

Maku ja loppumaku on pippurinen ja sitten kunnon potku. Makeus hiipii esille ja tasapainottaa homman. Pitkä! Lämmittävä! Nautinnollinen. Vaniljaa, jäätelöä, taas palanutta, mausteita nousee esille. Rukiin kuivuus toimii hyvin makeuden kanssa vuorotellen. Kun hinta on (Saksassa) noin 50€, ei voi kuin kehua hinta-laatusuhdetta. Jos rukiit kiinnostavat, tämä on hyvä ekaksi kokeiluksi. Jos tämä ei toimi, niin sitten ruis ei vain ole sinun suuhun sopivaa.

+1, eli yksi rukiinen bourbon eksyi mukaan

Redemption High Rye Bourbon. Batch 029. 46%

38.2% ruista, 1.8% mallastettua ohraa, 60% maissia.

Tuoksu on makea, ei hajuakaan rukiista, sillä tuoksussa leikkii bourbonin lempeys ja makeus. Toffeeta. Maussa sitten mennään rukiin puolelle. Pippurisuutta ja mausteisuutta. Makeus pehmittää. Aika mielenkiintoinen, sillä tuoksu ja maku eroavat toisistaan, mutta silti toimivat yhdessä. Ei kuitenkaan mitään maata mullistavaa. Ehdottomasti hyvä bourbon, selkeästi yli perusmassan.

---

Loppusanat. Olipa mielenkiintoinen kattaus, sillä vaikka kaikkien maut kuuluvat ehkä samaan perheeseen, niin oli niissä kuitenkin isoja eroja. Omaksi suosikikseni nousi Willett. Few oli kaikista erikoisin, ja edelleen mietin pidänkö siitä vai en. Se parani paljon, kun antoi sen seisoa lasissa rauhassa. Rittenhousen kyllä soisi olevan edelleen saatavilla Suomestakin, sen verran hyvä kohtuuhintainen ruis. Tosin Willett maksaa Saksassa saman kuin Rittenhouse ja voittaa sen mennen tullen kuin sirpillä leikaten.

Odotan mielenkiinnolla, mitä Suomen ruisviski tulee edustamaan. Mennäänkö Jim Beam / Old Overholt -linjalla vai tykitetäänkö (rī)¹ / Willett -linjalla. Toivon, että jälkimmäinen vaihtoehto, ja ties vaikka suomalaisella twistillä.