In love with Benriach

Ystävänpäivänä oli BenRiach-tasting, josta koko tuotto meni hyväntekeväisyyteen (myös viskit oli saatu ilmaiseksi tilaisuuteen). Alunperin esittelijänä piti olla Billy Walker (Managing Director, Master Blender, Owner of BenRiach), mutta hän oli valitettavasti sairastunut matkalla tänne. Pikaista toipumista hänelle. Illan juonsi Michael, ja loistavasti hän sen tekikin. Lisäksi käytössä oli Billy Walkerin kalvot, joissa kerrottiin hyvin yksityiskohtaisesti tislaamosta ja lähes jokaisesta viskistä kerrottiin myös yksittäiset viskit, joita kyseisessä versiossa oli sekoitettu ja niiden suhteen.

Kattaus oli loistava:



- 16 Y
- 20 Y (43%)
- Ex Henriques Madeira 15 Y (46%)
- Ex Chateau d'Yquem Sauterne 16 Y (46%)
- Peated Curiositas 10 Y (46%)
- Peated Pedro Ximinez Sherry 12 Y (46%)
- Single Cask 1976 (bottled August 2007) (55.5%)

Illan aloitti 16 Y versio. Todella nautinnollinen viski, jossa tuoksussa hedelmää ja toffeeta. Maku raikas ja kuivuu hienosti loppua kohti. Seuraavaksi 20 Y -versio. Minulla se ei toiminut niin hyvin kuin 16 Y, mutta pahaa sanottavaa ei tule mieleeni.

Sitten siirryimme noihin "lopetusversioihin". Aluksi Madeira 15Y, jossa todella voimakas toffeen tuoksu ja mukana hunajaa, hitunen puuta ja viiniä. Maku ei ihan kohdannut tuoksua, vaan oli raaka ja pippurinen. Seuraavan olikin vuorossa 16Y Sauterne -lopetus. Olimme ensimmäisiä maailmassa, jotka pääsimme maistamaan kyseistä viskiä (siis tislaamon ulkopuolella). Tämä viski julkaistaan vasta huhtikuussa 2008. Minulle Sauterne-lopetus oli pettymys. Tuoksu oli todella olematon, vain hitunen rusinaa havaittavissa. Maku lyhyehkö ja kuiva. Aika mitäänsanomaton viski loppujen lopuksi.

Sitten siirryimme Peated-versioihin. Ensimmäisenä vuorossa oli Curiositas 10Y versio. Hieno viski ainakin hintaansa nähden. Todella mukava Islayn ja Speysiden liitto, eli mukana hienostunut savun ja turpeen aromit yhdistettynä Speysiden makeuteen. Suosittelen kokeilemaan ja hinnallakaan ei ole pilattu.

Kaksi viimeistä kuitenkin räjäytti minulla pankin. Ensin Pedro Ximinez Sherry-lopetus. En ole mikään hillitön lopetusten ystävä, mutta tämä toimi aivan ihanasti. Tuoksussa toffeeta, karamellia, sitruunaa ja positiivinen suon tuoksu (suopursuksi joku väitti). Maku makean savuinen ja viinimäisyys mukana. Todella nautittava viski. Viimeisenä oli 1976 pullotus jonka tuoksu oli todella monipuolinen. Oli kellaria, puuta, rusinaa ja minä löysin (ensimmäistä kertaa omalla kohdallani) mesimarjan tuoksun, jossa suon vivahteet. Suussa öljyinen ja maku oli makean rusinamainen, sitten kehittyi puun makua ja happani loppua kohti. Hapanimelä kokonaisuus, mutta kaikessa hyvässä. Aluksi en tykännyt ko. versiosta, mutta aukeni maistelun edetessä todella hienosti. Hinta on täällä reilut 400 NZD, mutta tuota pitää harkita nyt vakavasti tuliaisena.

Ilta oli todella hieno, ja pelasti makunystyräni edellisen kokemuksen jälkeen (kts. edellinen juttu). Muiden kanssa syntyi loistavia keskusteluja, ja koska osallistumismaksu meni hyväntekeväisyyteen (lapsille), ei iltaa voi moittia kuin yhdestä asiasta: oli pakko lopettaa liian aikaisin.