Viskisieppo pahoittelee osittaista plagiointia, tai pikemminkin aiheen varastamista. Eräällä keskustelupastalla on juttua unohtumattomista asioista/hetkistä, joihin viski liittyy. Aihe alkoi hiukan kiehtoa enemmän. Toivottavasti kukaan ei pahastu aiheen varastamisesta, kaikki kunnia heille aiheesta ja aiheen ympärillä käytävästä keskustelusta.
Niin. Aloin miettiä asiaa omalla kohdallani syvällisemmin. Mikä tekee (viski)hetkestä unohtumattoman? Tai tekeekö jokin hetki viskistä loistavan? Pilaako viski hetken tai toisinpäin?
Jokaisella on varmaan omia suosikkeja, viskejä, jotka ovat lähellä sydäntä. Jokaisella on myös varmasti viskejä, jotka eivät kuulu omiin suosikkeihin. Kuinka ne viskit ovat menneet niihin luokkiin?
Oletetaan hetkeä, joka on kaikin puolin täydellinen (jokainen voi miettiä sopivaa), ja edessä lasillinen uutta viskiä (tai jo ennestään tuttuakin). Odotukset ovat tietysti olemassa viskin suhteen. Entä jos viski ei vastaa hetkeä ja sen luomaa odotusta? Tuleeko viskistä silloin epämiellyttävä makunautinto, joka laittaa ko. viskin (jopa vuosiksi) sivuun? Tai entä jos viski vastaakin hetken mielikuvaan sitä, mitä haluaa? Tuleeko keskikertaisesta viskistä tällöin loistava, ja ei jatkossa voi havaita sen heikkouksia? Kerran loistava, mutta toisessa hetkessä kamala. Syytetään huonoa korkkia, avoinna ollutta pulloa, karmaa, tai mikä nyt sillä hetkellä parhaalta syylliseltä tuntuu. Objektiivisuus vs. subjektiivisuus. Ollako vai eikö olla?
Vai onko sillä edes merkitystä?
Viski on nautintoaine. Eikös? Nautinto on aina muutakin kuin yksi tekijä. Se on kokonaisuuden summa. Ei pelkkä viskin kliininen arviointi ole ehkä kuitenkaan se tärkein tekijä. Toki viskiä voi analysoida (loputtomiin), mutta kuinka paljon siihen lopulta vaikuttaa hetki? Mielentila? Ympäristö? Vaikuttavia tekijöitä voisi varmaan luetella loputtomiin.
Viskisieppo toistaa itseään eli viski on nautintoaine. Sen tehtävä on tuottaa nautintoa, joka on verrannollinen hetkeen, mielentilaan, ympäristöön ja odotuksiin. Analysoinko minä liikaa viskejä? Osaanko (voinko) olla objektiivinen niin, että mikään ei vaikuta päätökseeni kuin vain pelkkä, kliinisesti maisteltava viski? Toisaalta, haluanko maistella viskiä kliinisesti? Miksi haluaisin lopulta olla "kliininen maistaja", sillä viski on NAUTINTOaine (toisto on kertauksien äiti) ja kukapa ei meistä haluaisi nautintoa?
Äh, ja nyt tuntuu että menin analysoimaan maistamista liikaa.
Olkoon, nautin lasillisesta nyt miettimättä sitä likaa. Nyt lasissa oleva Milford 15 Y vastaa loman aloituksen tuomaa rentouttavaa tunnetta. En pilaa nautintoani analysoimalla hetkeä liikaa, kun kevyt mallas täyttää suun ja luo mielikuvan loistavasta viskistä ja hetkestä YHDESSÄ.
Kun savolainen jalkapallo oli huipulla, sanottiin että 'elä laakase, naatitaan'. Tuosta muokattu versio voisi käydä viskienkin kanssa; 'elä mieti, naatitaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti