Kypsytyshuoneenkin sai kerralla napattua kuvaan. Mallas viskeihin tulee Skotlannista (ei osattu kertoa tarkemmin), tynnyrit näyttivät olevan osa Ranskasta ja osa Australiasta, mutta esittelijä ei osannut kertoa tarkemmin missä tynnyrissä mikäkin viski kypsytetään. Niin, koko esittely oli pettymys. Esittelijällä ei ollut juurikaan tietoa hommasta, ei osannut vastata oikein mihinkään kysymykseen ja suoraan sanottuna tuli tunne, että hittoako tuo suomalainen täällä tekee. No, kukin tavallaan. Vasta poislähtiessä tapasin itse tislaamomestarin, mutta eipä hänelläkään ollut kovinkaan innostunut ote kertomaan yhtään mitään.
Viskejä siis neljä (tai riippuu vähän miten puhdasoppisesti laske) ja tislaamon sivuilta löytyy tarkemman selvitykset. Jokainen viski on kyllä kamala pettymys, ja rehellisesti sanottuna osa jopa ihan kamalia. Intohimoa on, pitäisi olla kokemustakin (tislaamisesta) mutta lopputulos on kyllä kaukana asiallisesta. Coaster (ainoa Single Malt) on lähinnä juotavaksi luettavaa mutta mm. Poitin toimii paremmin vaikka viemärin aukaisijana. Tällä hetkellä kyllä mennyt maailma (Lammerlaw/Milton) pesee nykyisyyden ihan 6-0.
Hauska juttu oli itse viskien osto. Tislaamolla ei ole lupa myydä suoraan kuluttajille, joten ohjasivat kadun toisella puolella olevaan viinakauppaan. Ohjeistivat tulemaan takaisin jos kaupassa ei ole pulloja. No ei ollut, joten takaisin tislaamoon. Työntekijä nappasi neljä pulloa, kirjoitti laskun ja mentiin yhdessä takaisin viinakauppaan. Sitten sain ostettua pullot. Onneksi homma toimi noinkin kivuttomasti...(toisin kuin noiden saaminen alas kurkusta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti