WT97 - 29. toukokuuta 1997

29. toukokuuta 1997

Matka pääkallopaikalle tehtiin Brysselin kautta Sabenan koneella. Sinne saavuttiin aurinkoisessa säässä vähän yli yksi iltapäivällä ja aikaa oli n. 6 tuntia tutustua Euroopan uuteen pääkaupunkiin. Pääteasemalta - lentokentän rautatieasema - ajeltiin junalla kaupungin keskustaan 2-luokan lipulla. Yhdessä tulkattu ja ostettu two-way ticket toimi hyvin epäilyksistä huolimatta. Keskusrautatieasemalta hakeuduttiin kävellen Brysselin vanhaan ydinkeskustaan. Kriek-oluen ja hyvän ranskalaisen keittiön tarjoaman pihvin lisäksi käytiin tutkimassa Manneken - Pis -patsaan komeata kusikaarta muiden ulkomaalaisturistien kanssa. Olivat pukeneet pojan päälle jonkinlaisen koltunkin, ettei näyttäisi niin siveettömältä. Kyllä ne EU-viranomaiset meistä huolen osaavat pitää. Paluumatka kentälle sujui ongelmitta.
Tax free -kaupassa suihkuteltiin ilmaiset matkaparfyymit leukaperiin ja ostettiin Sirkalle ripsiväriä tuliaisiksi. Olipa varsin ankea lentoasema. Puolitoista tuntia kestäneen odottelun jälkeen siirryimme lopultakin koneeseen, joka lennättäisi meidät Edinburghiin, Skotlantiin ja päästäisiin itse varsinaiseen asiaan.

(vas.) Matka alkaa! Kun on paperit kunnossa voi keskittyä oleelliseen. Lystimäki, Espoo
(oik.) Helsinki - Vantaa lentoasema. Koneen lähtöä odotel­lessa otettiin pienet ape­ritiivit ennen maukasta lentolounasta

Ilta alkoi jo hämärtää saapuessamme Edinburghiin. Kentältä oli ensin kuitenkin löydettävä Hertzin autovuokraamo.
Sattumalta ajauduimme lehtimyymälän luokse ja ei kun neuvoa kysymään.
"Gould you please tell us where we can find Hertz's desk?"
"Suu ii" , vastasi tyttö.
"Pardon ?"
"Suu ii" , vastasi tyttö.
"Pardon ?"
"Keep going", vastasi tyttö jo vähän hermostuen ja viittilöiden hallin perukoilla. Katsoimme toisiamme ja jatkoimme ihmetellen matkaa eteenpäin. Samalla arvelimme, että saattaa tulla jonkinlaisia kielivaikeuksia vielä pojille. Aikamme käveltyämme huomasimme ison keltaisen kyltin jossa luki "Zone A". Saman tien ymmärsimme, että tässä taitaa olla se kadonnut "Suu ii".
Seuraava kielikurssi luonnonmenetelmällä alkoikin sitten Hertzin tiskillä. Pitkien pulinoiden jälkeen nätti virkailijatyttö oli myynyt meille kaikki mahdolliset lisävakuutukset. Olisi voinut vaikka ufo tulla ja viedä ajopelin Marsiin, niin meillä olisi ollut varmaan vakuutus sitäkin vastaan. Kaiken rupattelun jälkeen täytyy kuitenkin sanoa, että meillä oli varsin hauska juttutuokio tytön kanssa, jota muutkin vuokraajat sivusilmällä kateellisena tiirailivat. No oli ainakin turvallista matkustella vierailla konnuilla.


(vas.) Koneen laskeuduttua Brysseliin lähdimme junalla kaupungin keskustaan. Rautatieasema oli lentoaseman alakerrassa.
(oik.) The Grand Place. Sijaitsee entisellä tulva-alueella ja oli XII -vuosi­sadalla talouden ja poli­tiikan keskus, kunnes tuhoutui lähes kokonaan 48 tunnissa elokuussa 1695 marsalkka de Villeroyn tykistön tulituk­sessa. Rakennettiin uudestaan Louis XIV - aurinkokuninkaan mää­räyksestä vuosina 1696 -1700 italialaiseen ja flaamilaiseen barokki-tyyliin ja on edelleen kutakuinkin siinä asus­sa. Lounastimme Le Cornet ravintolassa, joka on perustettu 1697.

Aikanaan sitten päästiin siirtymään vuokraamaamme Ford Fiestaan. Jussi otti kuskin paikan ja minä syvennyin karttoihin ihan hyvä ratkaisu, vaikka ensimmäisestä risteyksestä yritettiinkin vastaantulevien kaistalle. Siirtymämatka Edinburghin kentältä St Andrewsiin sujui ongelmitta varsinkin kun oltiin lentokoneesta kurkittu, että liikenneympyrät kierretään erisuuntaan kuin kotosuomessa. St Andrewsiin tultuamme jouduimme hyväksi havaitulla kielitaidollamme selvittämään, missä hitossa hotellimme sijaitsee. Muita majoituspaikkoja emme edeltäkäsin olleet varanneet ja helpompaa yöpyminen kannalta olisi ollut tämäkin jättää varaamatta. Ainoa tieto (jonka saimme matkatoimistolta) oli, että se löytyy jostain country side suunnalta ja hotelli on tien nro A910 päässä.
No meidän kartastamme ei sellaista tietä löytynyt eikä paikkakuntalaiset, joilta neuvoa kyseltiin, liiemmin siitä mitään tienneet. Paikallisella huoltoasemalle meidät kuitenkin neuvottiin oikeaan suuntaan ja annettiin ymmärtää, että sitä valomerta ei voi olla huomaamatta. Eli - you can't miss it -lause, joka tuli hyvin tutuksi ja voisi olla vaikka koko matkamme tunnuksena.

Kello oli jo lähemmäs puolta yötä ja melkoinen sumu pimeyden lisäksi ei mitenkään helpottanut suomipojan työtä. Mutta kun on fiksut miehet matkassa niin löytyihän se lopulta. Sysipimeä hotelli vielä pimeämmässä maisemassa, tien A915 sivussa. Ei katuvaloja eikä mainosvaloa, vain sakea sumu, sade ja synkkä yö. Aikamme ovia koputeltuamme ja takapihalla kelloja soiteltuamme hotellin omistaja aukaisi makuuhuoneen ikkunansa toisesta kerroksesta ja asiamme pipopäälle selitettyämme hän otti meidät asukkaiksensa. Seutulan lentokentällä olimme ostaneet salmiakkikossua pullollisen. Ajatuksena oli antaa skotlantilaisille maistiaisia suomalaisesta viinasta. Kuten edellisestä voi päätellä, tyhjä pullo jätettiin siististi roskakoriin.

(vas.) Rue du Lombard straat Manneken - Pis patsas. Tätä pientä pronssipat­sasta kutsutaan Brys­selin vanhimmaksi asukkaaksi (Taiteillija Dusqvesnoy vuonna 1619). Patsaalla on suuri valikoima erilaisia asusteita, joita säilyttää Communal Museum. Vaateparsia löytyy aina samurain taisteluasusta ukrainalaisen tanssijan kolttuun.
(oik.) Lopultakin majapaikka, Lathones Inn, löytyi. Maistiaispullo skottilaisille ei riittänyt tämän pidemmälle.

29.5.1997 To. from Niipperi to Lystimäki, Bryssel, Edinburgh, St. Andrews

Matka alkoi Niipperistä kello 9.00, kun lähdimme Ullan kanssa hakemaan Tapsaa Lystimäestä. Ilma oli pilvipoutainen ja erittäin lämmin. Soitto etukäteen varmisti sen, että Tapsa oli valmis, joten Lystimäessä tarkastimme vain liput ja pienen tutkimisen jälkeen todettiin, että "nehän on ihan OK". Joten Tapsa heitti repun pykälään ja matkaan, kun kello näytti 9.30. Seutulassa olimme hyvissä ajoin jo kello 10.05 ja aikaa tuntui olevan runsaasti. Ostimme pari kartsaa röökiä ja pullon "Salmiakki Kossua" tarjottavaksi mahdollisille skottituttaville. Otettiin yhdet kaljat ja valkoviinit baarissa, jossa samalla jaoimme matkavaluutan mallilla: "sulle, mulle, sulle, mulle". Setelit menivät likipäin tasan, kun kumpikaan ei muistanut aloitettiinko jako kohdasta mulle vai sulle. Vaikka aikaa oli, meinasi viimeinen kuulutus mennä ohi. Tuurin tynkää kuitenkin oli kun noustiin viimeisinä koneeseen kello 11.45.
Brysselissä olimme aivan aikataulun mukaisesti kello 13.20 local time. Aikaa meillä oli käytettäväksi kuusi kokonaista tuntia, joten vaihdoimme hiukka paikallisia "ruplia" ja törmäsimme ostamaan junaliput Brysseliin. Pienehköjä ongelmia oli, kun kumpikaan ei muistanut miten sanotaan "meno/paluu". Mallilla "tuu tu te Bryssel and päk tu hier" saatiin liput ja hypättiin junaan. Junalippuja tutkittaessa ei oikein selvinnyt oliko molemmille oma meno/paluu vai oliko toinen lippu 2 kertaa meno ja toinen 2 kertaa paluu.


(vas). Hotelli tien A910 päässä? Lathones Hotel Nr. Largoward, Fife KY9 1JE. Huoneemme ikkuna on talon päädyssä oikealla puolella.
(oik). St Andrews Cathedral and Priory. Nyt on varsinainen maihinnousu suoritettu. Aluksi katseltiin paikallinen kylä nähtävyyksineen, kun nyt kerran tänne asti on reissattu.

Tapsa varoitti antamasta molempia lippuja siltä varalta, että konduktööri riekaloi molemmat, eikä päästäisi enää takaisin kentälle. Ojensin kuitenkin molemmat liput ja sain ne leimattuna takaisin, kun konnari oli sanonut "silvuplee" ja johon pienellä viiveellä vastasin "mersii pokuu".

Brysselin asemalla ihmettelimme, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Vaisto sanoi vasemmalle (ei poliittisista syistä), mutta Tapsan ostaman kartan mukaan pitäisi mennä oikealle. Kuljettuamme hetken otti Tapsa repun selästä, viritti penkin, ja kaivoi kameran. Japanilainen turistiryhmä meinasi pudottaa silmät päästään mokoman repun nähdessään, yksi oli törmätä bussipysäkkiin. Eivät ole japanilaiset pilkkimiehiä. Eikä me suunnistajia, sillä suuntamme oli väärä. Palasimme takaisin ja hetkisen kuljettuamme olimme Brysselin keskustorilla. Se lienee kaikki mitä paikkakunnalla on näytettävää?

Tapsa vanhana Brysselin kävijänä opasti meidät muutaman harha askeleen jälkeen erääseen 1600 -luvulla perustettuun kapakkaan. Joimme yhdet kirsikkaoluet, jonka jälkeen lähdimme katsomaan "Pientä pissaavaa poikaa". Kysyimme reittiohjeet tarjoilijalta ja kuljettuamme jonkin aikaa, menimme kysymään lisäohjeita eräästä kaupasta. Näiden ohjeiden mukaan palasimme palanmatkaa takaisin ja ihmettelimme sitä, miksi emme olleet huomanneet kadun yli olevia suuria julisteita, joissa luki "Manneken - Pis" ja katua, joka oli samanniminen. Kuseskeleva pikkupoikapatsas löytyi ja kuvat otettiin niinkuin turistit ikään. Tällä kertaa oli patsaalla vaatteet päällä, olisikohan joku siveysjärjestö ollut asialla. Palasimme torille ja menimme syömään erääseen ravintolaan torin varrella. Söimme erittäin runsaat ja maukkaat pihvit. Palan painikkeeksi Tapsa sai pikkuruisen lasin punaviiniä ja minulle siunaantui erittäin iso (ehkä 1­,5 L) tuoppi todella hyvää olutta. Visakortti vingahti ja totesimme, että aikaa tähän edelliseen oli vierähtänyt sen verran, että Bryssel on nähty. Ihan välttämättä ei tarvitse takaisin tulla ja oli jo tullut aika hankkiutua takaisin lentokentälle.
Paluumatkassa ei ollut ongelmia, sillä lentokenttä oli edelleen siellä, mihin olimme sen jättäneet. Paluumatkalla oli pari etappia, jotka olimme tullessa painaneet mieleen - "Se genetiikka" (Diegen) ja "Helen" Stjärbeck.



(vas.) St Andrews Cathedral and Priory. St Andrews Bay. Katselu merelle rauhoittaa.
(oik.) Golfin Mekka. StAndrews, Old Course. Kenttä sijaitsee kaupun­gin alueella Pohjanme­ren rannalla. Ensimmäi­set merkinnät kaupungin rekisterissä ilmoittavat, että golfia pelattiin täällä jo vuonna 1547.

Lentokoneeseen nousimme jälleen viimeisinä ja ilmeisesti liian aikaisin, sillä Belgian pojan kenttärutiinit eivät olleet kunnossa. Odottelimme ilmaan pääsyä 45 minuuttia yli alkuperäisen aikataulun, eli aina 19.30 asti. Lento meni mukavasti ja saatiinpa jonkin verran aikatauluakin kiinni. Mutta eipä toimi Skotlannin pojankaan kenttärutiinit, joten jouduimme odottelemaan koneesta ulos-pääsyä Edinburghin kentällä 30 minuuttia. Kenttämuodollisuudet olivat tosiaankin muodollisia, joten nopeasti selvittiin terminaaliin.
Olin aikaisemmin kertonut Tapsalle, että terveydenhoitaja oli varoittanut, ettei Skotlannissa selviä kouluenglannilla. Siitä tulikin heti hyvä esimerkki, kun kysyin eräältä lehtikioskin myyjättäreltä "mistä mahdettaisiin löytää Hertzin autovuokraamo". Tyttö kirkaisi "Suu iii" ja havaittuaan minun hämmästyneen ilmeen vahvisti, että "Suu iii, Suu iii, Suu iii".
Tapsa ilmeisestikin epäili kielitaitoani ja kysäisi uudestaan. Tyttö oli hölmistyneen näköinen ja Tapsa myös, kun tyttö kiekaisi uudestaan "Suu iii, Suu iii". Tajuttuaan ettei nuo hölmöt osaa englantia sanoi tyttönen "Kiiiiip gouing" sekä viittilöi suuntaan johon olimme menossa. Ja löytyihän se sieltä se Hertzin autovuokraamo. Samalla selvisi mitä tarkoitti "Suu iii" sehän oli tietysti "Zone A". Arvelimme kielen kanssa tulevan hiukan ongelmia.
Auton vuokraus ei tuottanut kuitenkaan isompia ongelmia, mutta taisimme matkatoimiston varoitteluista huolimatta ottaa tukon turhia vakuutuksia, mutta sellaista mitä ei ymmärrä, ei osaa surrakaan.
Auto löytyi parkkipaikalta ja Tapsa kysyi hiukka varovaisesti "kumpi ajaa", joten lupauduin ajamaan ensimmäisen vuoron. Mallilla -auto käyntiin ja baanalle- onnistui ensimmäiset 500 metriä, kunnes saavuimme liikenneympyrään. Siinä touhusi molemmat ja tarkkana piti olla, kun pyörittiin myötäpäivään ja kaikki kyltit oli ulkomaan kielellä. Vasemmalla puolella oli pysyttävä, paitsi jos oli sisäkaistaa menossa seuraavaan liittymään. Ensimmäisen ympyrän selvitettyämme oli heti toinen ja kolmas jne..
Onneksi oli jo varsin myöhä ja pimeää, ettei muita kulkijoita ollut montakaan ja kun kaikkea ei nähnyt ei ihan kaikkea kerinnyt säikähtää. Päätielle selvittyämme saavutin jonkin asteisen rentouden ja matka St.Andrewsiin sujui ihan hienosti.



(oik.) St Andrews, Old Course , Road Hole. Tämän muurin vierestä on paha lyödä kentälle takaisin. Taustalla komea uusi klubirakennus.
(vas.) Tästä oli pakko ottaa kuva. Lieneekö samoja Anguksla, jonka sprinkleriedustus on Kanbergilla?

St.Andrewsin keskustassa pysähdyimme tutkimaan ensimmäisen ja ainoan varatun hotellimme osoitetta. Ohjeet ilmoittivat hotellin olevan "tien A910 päässä", mutta ei sen sijainti kuitenkaan kartasta selvinnyt. Kysyimme eräältä kävelyllä olevalta parilta, ja he ystävällisesti neuvoivat: "palanmatkaa takaisin ja käännös vasemmalle ja siitä vaan eteenpäin ja tien A910 päässä se hotelli sitten on". Ohjeiden mukaan meneteltiin ja ajeltiin pitkä tovi ja löysimme vain tien A915. Erään sikalan (ja saattoihan siellä olla Skottien pitkäsarvisiakin) pihassa usko loppui ja palasimme takaisin kaupunkiin.

Tarkastettuamme seuraavan risteyksen, joka meni yliopiston pihaan, totesimme lisäohjeiden olevan tarpeen. Shellin huolto-asemalla saimme samanlaiset ohjeet kuin ennenkin ja pääpaino ohjeissa oli "tien A910 päässä". Eräs vanhempi mies osoitti tietä ja sanoi "kiip roud, juu kaant misit”. Siispä samaa tietä eteenpäin pimeässä ja sumussa, ohi sikalan, ohutta polkua pitkin, joka kylläkin oli tie A915. Mutta koska oli käsketty "pitää tie" niin ei kun eteenpäin. Aivan suoran tieosuuden kohdalla Tapsa hihkaisi: "Tuossa", minä jarrutin ja peruutin hotellin eteen.
Kun olimme hämmästelleet tätä "tien päätä", ajoimme sisäpihalle ja kolkuttelimme aivan pimeän hotellin oveen. Yläikkunasta pisti ulos miehen pää, joka kysyi kuinka voisi olla avuksi. Tapsan selvitys siitä, kuinka olimme varanneet huoneen ja kuinka pahoillamme olimme, kun tulimme näin myöhään (kello 24.00), sai miehen tulemaan alas ja ohjaamaan meidät pihan perälle ihan mukavan näköiseen siistiin huoneeseen.
Majoittuminen kävi nopeasti ja Viskimatka alkoi komeasti, kun alunperin Skotlantilaisille Seutulasta ostettu maistiaispullo Salmiakkikossua hupeni janoisiin kitoihimme. Ihmettelimme tyhmyyttämme kun ostettiin vain yksi pullo. Nyt ei skotit pääse maistamaan kotomaamme herkkua. Kello on nyt 1.35 ja kirjoittelemme näitä muistiinpanoja. Tapsa tuossa vielä tuhertaa, joten poltanpas yhden tupakan ja rupean nukkumaan. Hyvää yötä.


(vas.) Rosemount Golf Hotellin pihamökki. Blairgowrie. Odottavan aika on pitkä, baari aukeaa vasta kahden tunnin kuluttua.
(oik.) Haa, nyt baari on auki ja maistelu voi alkaa. Valikoimaa on riittävästi. Huomaa katossa roikkuvat bägilaatat.Nykyisin sieltä löytyy myös Tapsan lämiskä