WT97 - 30. toukokuuta 1997

30. toukokuuta 1997

Englantilainen aamupala oli nimensä veroinen; munaa, pekonia, paahtoleipää ja marmeladia. Tee oli hyvää. Matkaan lähdettiin aurinkoisessa säässä kohti Dundeeta.
Ensin poikettiin kuitenkin St. Andrewsissa ottamassa pakolliset valokuvat Old Coursen sillalta, klubitalo selän takana ja Road Holen aidan vierusnäkymä. Matkamuisto­-ostosten jälkeen päästiin sitten varsinaiseen asiaan. Eli Highland kutsuu....
Dundee löytyi helposti, mutta ulospääsy kaupungista vaati muutaman kunniakierroksen. Lopulta kuitenkin löytyi A923-tie ja matka maistui. Kotona olin tutkinut mahdollisia hotelleja ensi-iskun kohteeksi ja löytänyt Rosemount Golf Hotellin, jossa kehuttiin baarin monipuolista viskivalikoimaa. Päätietä paineltiin kohti Ylämaan kukkuloita, kun yhtäkkiä sanoin Jussille, että käännytäänkö tuosta tienhaarasta vasemmalle. Jussi tokaisi, että vasemmalle kääntyminen on niin helppoa näillä systeemeillä, joten sinne vaan. Ajettiin tietä 500 m ja puskan välitse vilkkui hotelli. Päätettiin käväistä juomassa kylmät oluet virkistykseksi ja sisälle tultuamme näimme baarin hienon mallasviskikokoelman. Siinä olutta lipiteltyämme meille selvisi, että istumme Rosemountin Golf Hotellin baarissa! Näin suunnistavat vain todelliset asiantuntijat. Eli - you can't miss it.

(vas.) Kolmetoista viskiä, illallinen ja aamiainen on nautittu. Nyt on hyvä lähteä etsimään tislaamoja, joissa tätä mainiota juomaa valmistetaan.
(oik.) Lepotauko. Mukavan rauhallinen vehreä maisema innosti hyvinkin leppoisaan matkan tekoon.

Ei muuta kuin receptionin kelloa soittelemaan ja huonetta varaamaan. Vapaata löytyi ja samantien suunnistimme kylälle seuraavan päivän matkajuomien sekä huikopalan hankintaan. Blairgowrie oli paikka nimeltään. Paluumatka sujui hyvin ja hotelli löytyi uudelleen. Kaunis sää oli ollut seuranamme ja niinpä kuuman automatkan jälkeen kylmä olut maistuisi taivaalliselta!
Kassit purettuamme suunnistimme heti baariin. Mutta kuinkas sitten kävikään - pojat oli ovella klo 15.00 ja baari aukeaisi vasta 17.00. Eihän siinä muuta voinut kuin mennä päivälevolle. No tasan viideltä aukesi mallasviskien taivas. Hotellin isäntä oli niin innoissaan viskistä kiinnostuneista vieraistaan, että esitteli heti spesiaalivalikoimansa takahuoneesta. Niitä sitten maisteltiin isännän kanssa välillä tarinoiden ja sievän tyttären pitäessä huolta tarjoilupuolesta. Muistoksi saatiin mukaan Skotlannin viskitislaamojen sijainnin näyttävä kartta. Kirjoittelen tätä baaritiskillä erittäin miellyttävässä ympäristössä ja tunnelmassa. Ilta jatkuu...
Maistettu 13 merkkiä.

30.5.1997 Pe. St.Andrews, Dundee, Rosemount

Yö meni mukavasti ja aamutoimien jälkeen kello 9.00 syötiin Lathones hotellin aamiaista jonka valmisti hotellin isäntä. Aamiainen koostui paahtoleivistä, voista, marmeladista, paistetuista munista, pekonista ja Tapsan teestä sekä minun "kahvista". Maksettuamme hotellilaskun, otin vapaaehtoisesti ajovuoron ja suuntasimme St Andrewsiin.

(vas.) Kun ei ole mihinkään menossa ei voi olla sinne kiirekään.
(oik.) Ensimmäinen bongattu tislaamo. Edradour - pienin lajissaan.

Kierreltiin kaunista aurinkoista ja kuumaa kaupunkia ja Tapsa osti eräästä erikoisliikkeestä golftarvikkeita. Katedraalin raunioille käytiin ja jollain kuulemma erittäin kuuluisalla golfkentällä.
Matkamme jatkui Highlandin yläjuoksuille. Isoa siltaa ylittäessämme päätettiin ohittaa Dundee ja kaista olikin ihan oikea, mutta viime tipassa päätimme vaihtaa kaistaa, sillä seurauksella, että jouduttiin ihan keskelle Dundeen ruuhkaa. Pahinmoisin Kanervon Matti soitti ja Tapsan puhuessa puhelimeen minä puikkelehdin kaupungissa ja yritin etsiä ulospääsyä. Lähdettiin vahingossa itään päin ja kiepauksen jälkeen meinattiin joutua uudestaan keskustaan. Ilmeisesti johdatuksen, tuurin, tietämättömyyden ja muutaman liikennerikkomuksen ansiosta olimme jälleen oikealla tiellä. Coppar Anguksen kautta ajauduttiin Rosemountiin jossa pensasaidassa olevan aukon läpi vasemmalle kääntyvää tietä ajettuamme saavuimme hotelliin, jossa päätimme ottaa päivän bitterit. Pöydässä esineitä tutkittaessa selvisi, että tämä oli yksi niitä hotelleja, joita Tapsa oli etukäteen valinnut mahdolliseksi yöpymispaikaksi. Viskivalikoima oli baarissa hyvä, huoneet kohtuuhintaisia ja esitteessä ruokakin kehuttiin niin, että päätimme jäädä yöksi.
Käväistiin kaupungissa ostamassa eväitä ja takaisin tullessa törmättiin reissun ensimmäiseen "pommiin", kello oli 15.00 ja Baari luonnollisesti kiinni. Otettiin päikkärit ja kello 17.00 törmättiin Baariin. Syötiin paistettua kanaa ja sipsejä, annos oli runsas ja ihan hyvä. Päätimme keskittyä Single Malttien maisteluun. Kaivoimme muistivihot esiin ja tilasimme ensimmäiset Maltit. Hotellin isäntä kuuli tilauksemme ja ilmestyi paikalle, innostui muistiinpanovihkoistamme ja kyseli "mistä ollaan" ja "mitä tehdään". Paljastui, että isäntä oli Maltin harrastaja ja Skotlannin viskijärjestön jäsen. Hän kaivoi esiin järjestön valitsemia ja pullottamia Single Barrell pulloja. Isäntä haki jostain varastostaan myös tislaamokartan, jonka antoi veloituksetta meille, vaikka pyysimmekin lisäämään hinnan huoneen laskuun. Palvelu oli ensiluokkaista ja viskit hyviä. Niitäpä maisteltiin ja arvosteltiin vauhdilla yksi paukku per tunti. Sovittiin, että arvostelut tehdään siten, ettei yritetä pistää viskejä paremmuusjärjestykseen, vaan yritetään kuvata miltä kyseessäoleva viski maistuu. Samoin sovittiin, että toisen arvostelun saa kuulla vasta sitten, kun kumpikin on viskin maistanut ja oman arvostelunsa kirjannut. Arvostelut meni yllättävän hyvin yhteen, joskin terminologia oli kummallakin omansa, mutta asia, jota kuvattiin, osui hyvin kohdalleen. Poikkeuksen teki jostain syystä Balvenie #40.62 Single Barrell, jonka me maistoimme eri tavalla.
Kello on 22.15 ja kirjoittelemme tässä baaritiskillä tätä päiväkirjaa ja katselemme kauniita pullorivejä. Paikallinen väki viettää varsin vauhdikkaasti perjantai iltaa ja kuuluvat valittavan hellettä, nytkin on lämpötila tuolla ulkona 23ºC. Tänä iltana on maistettu kymmentä erilaista Singleä. Niinpä kiittelemme isäntää ja vetäydymme nukkumaan. Huomenna on päivä uusi ja ilmeisesti kauniin aurinkoinen päivä meitä unien jälkeen odottaakin.

(vas.) Tällaisia idyllisiä pikkukaupunkeja oli matkan varrella useita.Joissain pysähdyttiin täydentämään matkaeväitä,jotkut ajettiin vain hissuksiin läpi katsellen ulkomaan eläviä.
(oik.)Blair Castle, Blair Atholl, Pitlochry. Tässä vaiheessa ei arvattu, että tämä linna jää ainoaksi, johon tutustuttiin perinpohjin.Yhdellä käytävällä oli niin paljon peuran sarvia, että tuskinpa tämä porukka muuhun kerkisi kuin jahtihommiin.